Näin Lopella 1960-luvun alussa soistuvan metsän allikoissa vesiliskoja. Ovatko ne harvinaistuneet, kun en ole sittemmin niitä nähnyt? Missä vesiliskoja voisi nähdä?

Vesiliskolla on samanlainen vuosirytmi kuin muillakin sammakkoeläimillä – sehän kuuluu häntäsammakoihin. Vesiliskot tulevat kutemaan allikoihin ja lampiin keväällä ja viipyvät niissä alkukesään. Nuoret kömpivät maalle muodonvaihdoksen läpikäytyään sydänkesällä. Vesiliskot eivät tule toimeen kovin isoissa vesissä, koska ne ovat kalojen sekä sudenkorentojen ja sukeltajien toukkien herkkua.

Vesiliskojen elämä maalla on kovin näkymätöntä ja salaperäistä. Ilmeisesti niitä on ympäriinsä karikkeessa ja ruohostoissa. Kerran saaristossa löysin talvehtineita vesiliskoja toukokuussa korkealta kalliolta laudan alta.

Luonnontieteellisen keskusmuseon Eläinmuseon melko vähäisistä, Juhani Terhivuon keräämistä aineistoista ei voi tehdä päätelmiä vesiliskokannan kehityksestä. Lajin elinalueen pohjoisrajoilla, Jyväskylän seudulla, on arveltu kannan taantuneen. Toisaalta puutarhoihin tehtyjen tekoallikoiden on ilmoitettu houkut­televan puoleensa niin vesiliskoja kuin muitakin sammakkoeläimiä.

Vesiliskot ovat rauhoitettuja, joten niitä ei pidä häiritä. Niitä voi tarkkailla istuskelemalla hiljaa sopivan lammen rannalla keväällä.