Nyt on päästävä ihmettelemään luonnon heräämistä. Keväinen retki suuntautuukin Porvooseen ja Haikkoon Lennätinvuorelle (Telegrafberget). Noin puolen kilometrin pituinen polku tälle näköalakalliolle lähtee Haikon kartanon parkkipaikan kupeesta, josta sinne on opaste.

Harmaat pilvet laahaavat laiskasti taivaan yli ja ripsauttavat raikastavaa vettä. Se tosin kastelee myös kivisen ja jyrkän polun, joten kävellessä saa olla tarkkana ettei liukastu. Jo matkalla tulee pysähdeltyä monta kertaa, sillä polun varrella on hienoja kallioita ja puhuttelevia jykeviä mäntyjä ja harmaantuneita puuvanhuksia, keloja.

Kuva: Marika Eerola

Lennätinvuori kuuluu Porvoon kansalliseen kaupunkipuistoon sekä Porvoon Taidetehtaan ja Emäsalon välillä kulkevaan Hamarin reittiin, jonka varrella on liikuntapaikkoja, kulttuurikohteita ja nähtävyyksiä. Koko reitin pituus on 15 kilometriä.

Polku Lennätinvuorelle on pian kuljettu ja vuoren laelta pilkistääkin jo näköalatorni, jonka juurella on pöytä ja penkit vaikka eväiden napostelua varten. Tornista avautuu upea näköala Itämerelle ja Haikkoonselälle. Kauempana näkyvät Emäsalon silta sekä Kilpilahden massiiviset rakennelmat kuin toisesta maailmasta.

Kuva: Marika Eerola

Vuorta ympäröivä metsä raikaa lintujen laulusta, ja kuin pisteenä iin päälle maiseman halki lentää rauhallisesti ja raskain siiveniskuin harmaahaikara lännestä kohti itää.

Näkötornin kupeeseen on kiinnitetty kuva Albert Edelfeltin (1854–1905) teoksesta Kesäilta Haikon selällä vuodelta 1899, mutta se on valitettavasti sutattu harmaalla spraymaalilla. Kulttuurin kerrostumia tämäkin.

Edelfelt vietti täällä Haikkoon maisemissa peräti 26 kesää ja maalasi ateljeessaan yli 200 maalausta. Edelfeltin ateljee ja Villa Albert sijaitsevat lyhyen kävelymatkan päässä Haikon Kartanosta, joten olemme täällä aivan hänen jalanjäljillään. Edelfeltin töitä on nähtävillä myös Ateneumin kattavissa näyttelyssä 17.9.2023 saakka.

Kuva: Marika Eerola

Näköalatornin opastaulussa kerrotaan lennätinvuoren historiasta, jossa on kaikuja nykypäiväänkin. Taulussa kerrotaan nimittäin Krimin sodasta (1853–1856), jolloin Hangon ja Pietarin välille rakennettiin 42 optisen lennättimen lennätinlinja. Siihen tämä Lennätinvuorikin on siis kuulunut. Linja ehti tosin toimia vain kaksi vuotta, kun se korvattiin Pietarin ja Helsingin välisellä sähkömagneettisesti toimivalla lennätinlinjalla.

Lennätinvuori ympäristöineen on suojeltu, ja suojelualue on kooltaan 27 hehtaaria ja siellä kulkee niin ulkoilureittejä kuin metsäpolkujakin. Näköalatornilta voi suunnistaa vaikka Haikkoonlammelle, jonka rannalla on puolestaan kuva Edelfeltin teoksesta Kesä vuodelta 1989.

Kuva: Marika Eerola

Tummat pilvet seilaavat mereltä yhä lähemmäs mannerta, ja pian sade alkaa ropista näköalatornin kupeessa kasvavan maksaruohonkin lehdille. Linnut jatkavat keväistä konserttiaan pikkusateesta huolimatta, kun laskeudumme polkua takaisin parkkipaikalle. Ilma on täyttynyt sateenraikkaasta metsän tuoksusta. Sen hengittäminen tekee ihmisellekin hyvää.

Kuva: Marika Eerola