Suojelumetsien kriteeriehdotus on ”riidanhaasto yhteiskunnassa”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Leif Schulman
Vanhat luonnonmetsät on hakattu Suomessa vähiin. Siksi esimerkiksi hömötiainen, töyhtötiainen ja moni muu laji on uhanalainen. Loput vanhat luonnonmetsät tulisikin suojella, mitä myös EU:n biodiversiteettistrategia vaatii.
Hallitusohjelman mukaan ”hallitus suojelee jäljellä olevat kansalliset kriteerit täyttävät valtion luonnontilaiset, vanhat metsät”.
Metsäekologit tyrmistyivät, kun kansallisten kriteerien ehdotus julkistettiin kesän alussa. Suojeltavan metsän tulee kriteerien mukaan olla niin vanha, ettei sellaisia juuri löydy. Siellä tulee samalla olla niin paljon lahopuuta, että luonnonmetsän lajeille riittäisi vähempikin määrä.
”Näin saadaan mahdollisimman pieni pinta-ala”, harmittelee projektipäällikkö Kimmo Syrjänen Suomen ympäristökeskuksesta (Syke). Syrjänen veti Syken ja Luonnonvarakeskuksen vanhojen metsien suojelusta joulukuussa 2023 julkaiseman taustaraportin laatinutta työryhmää.
Valtioneuvosto oli hyväksynyt maa- ja metsätalousministeriön ehdottamalta pohjalta tehdyt kriteerit. Tarjolla olisi ollut myös ympäristöministeriön ehdotus, mutta ympäristöministeriö sivuutettiin omassa asiassaan.
Kriteerit täyttää vain kourallinen kaikkein vanhimpia metsiä.
”On tarkoituksella valittu kaikkein vanhimmat luonnontilaisista vanhoista metsistä.”
sanoo Syrjänen.
”Esimerkiksi lahopuukriteerit ovat aivan liian korkeat.”
Jotta metsä päätyisi suojeluun, se on täytettävä lahopuumäärän ohella myös ikäkriteeri samaan aikaan. Eikä tämäkään riitä, vaan metsille asetettiin myös minimikoko, joka on Etelä-Suomessa neljä ja pohjoisessa kahdeksan hehtaaria.
”Korpinotkelmissa jo kaksi hehtaaria riittää säilyttämään lajistoa ja pienilmastoa”, sanoo Syrjänen.
Pinta-ajarajan takia suojeluun tulevien kuusikoiden määrä tulee vähäiseksi, vaikka löytyisi kostea notkelma, jossa poikkeuksellinen ikä ja lahopuumäärä täyttyisivät. Näin vaikkapa kuukkeli, pohjantikka ja pohjansirkku menettävät elinympäristöään.
Pienten metsien poisjätöllä voi olla yllättävän suuri vaikutus. Esimerkiksi Luonnonvarakeskus totesi metsäkatoasetusta varten tekemässään selvityksessä, että ”ikimetsän kaltaisesta puuntuotannon metsämaasta (49 000 hehtaaria) alle puolet (21 000 hehtaaria) on yli 5 hehtaarin kokoisia kuvioita”.
Suomalainen tiedeyhteisö on kriteerien huonoudesta luonnon kannalta harvinaisen yksimielinen.
Turun yliopiston lausunnon mukaan ”[kriteerien] valinta vaikuttaa siten perustuvan ennemminkin poliittiseen tahtotilaan suojella mahdollisimman vähän metsiä kuin tutkimusyhteisössä yleisimmin käytettyihin ja aiemmin perustelluiksi koettuihin vanhan metsän määritelmiin… Tutkijoiden näkemysten sivuuttaminen tai valikoiva tulkinta suojelun välttämiseksi on lyhytnäköistä.”
”Ehdotetut kriteerit eivät ole linjassa sen tieteellisen tiedon kanssa, joka liittyy luonnontilaisten ja vanhojen metsien rakenteeseen”, sivalsi Itä-Suomen yliopisto.
Suomen ympäristökeskus antoi eduskunnan ympäristövaliokunnalle syyskuussa lausunnon, jonka mukaan ”valtioneuvoston ehdottamat kriteerit eivät ole linjassa tieteellisen tiedon kanssa” ja totesi, että ”… räätälöity määritelmä… on tieteellisen tiedon tarkoitushakuista vääristelyä.”
Lausunto on Syken antamien lausuntojen joukossa ”erittäin poikkeuksellinen”, sanoo Syken pääjohtaja Leif Sculman.
”Harvoin on sellaisia tilanteita joissa on ollut selkeä tieteellinen pohja ja sitten lainsäädäntö tai muut poliittiset päätökset eivät noudata sitä. Hyvin harvoin lausuntomme ovat näin kovasanaisen kriittisiä, toki kritiikkiä esitetään usein ja annetaan suosituksia parannuksista.”
”Jopa luonnontilaisille metsille kriteerit ovat asiantuntijoiden mukaan tiukkoja”, hän perustelee.
”Hallituksen esitykseen ei ole poimittu sellaisia rajoja, jotka ottaisivat mukaan luonnontilaisten lisäksi vanhoja lähes luonnontilaisia metsiä.”
Leif Schulman ihmettelee, miksi metsien suojelussa on niin voimakas jarru päällä.
”Kriteeristä on tulossa niin tiukat, ettei niiden mukaisia metsiä Etelä-Suomesta juuri löydy”, hän kertaa.
”On selvää, että metsiä jotka ovat tällä hetkellä metsätalouden ulkopuolella, tulee tulossa olevilla kriteereillä siirtymään metsätalouden piiriin.”
Ikimetsiä eli primaarimetsiä ei EUn metsäkatoasetuksen mukaan saa siirtyä viljelymetsiksi. Hyvin suuri osa niistä on esimerkiksi pienempiä kuin hallituksen ehdottamat pienimmät hehtaarimäärät. Vastuulliset toimijat varovat ostamasta puuta alueilta, joilla metsäkatoasetuksta ehkä rikotaan.
”Suomesta voi tulla riskimaa”, sanoo Schulman.
”Kyseessä on tietynlainen riidanhaasto yhteiskunnassa, koska suojelulla ei olisi käytännössä mitään merkitystä suomalaisten metsäteollisuuden raaka-ainesaannin kannalta. Kyse on niin pienistä pinta-aloista, vaikka ne olisivat tieteellisten suositusten mukaisia.”
”Ylitiukat vanhojen metsien kriteerit on suuri riski suomalaiselle metsäteollisuudelle ja metsätaloudelle”, sanoo Sculman.
Luonnontieteellisesti oikeanlaisissa kriteereissä olisi joustoa.
”Jos löydetään metsä jossa on hyvin vanha puusto mutta vähemmän lahopuuta, se pitäisi ottaa mukaan vanhaksi metsäksi”, selittää Schulman.
”Vastaavasti metsä jossa puusto on hiukan nuorempaa, ja siellä on erityisen paljon lahopuuta ja vielä eri tyypistä lahopuuta pitäisi sekin ottaa mukaan. Inventointiohjeita, eli sitä miten kriteereitä sovelletaan maastossa, ei päästy tiedeyhteisössä kommentoimaan vaan Metsähallitus oli ne päättänyt.”
Yliopistojen ja tutkimuslaitosten lausuntopalaute kriteeriehdotuksesta on jyrkkää. Näyttää kuitenkin siltä, että valtioneuvosto hyväksyy tiedeyhteisön tyrmäämän ehdotuksen lähes sellaisenaan.
”Tietojeni mukaan se on ollut menossa muuttumattomana”, sanoo Sculman. ”Sinänsä pidän hyvin yllättävänä, jos se todellakin menee tuollaisena eteenpäin.”
Päätös asiasta on Suomen Luonnon tietojen mukaan odotettavissa nyt marraskuussa.
Edit 5.11, klo 17.17. Korjattu jälkimmäisen metsäkuvan paikka Venehaaranseläksi. Muutettu Sanni Sepon kuvat suoraan kuvaajan nimiin.