Metsien määrän ja nykymetsien keskimäärin sisältämän hiilen määrän nostaminen kohti luonnomukaisempaa tilannetta on luonteva osa ilmastonmuutoksen torjuntaa. Suomen metsistä puuttuu Thomas Kastnerin mukaan yli kolmannes potentiaalisesta hiilisisällöstä.

Maailman kasvillisuuteen on sitoutunut hiiltä vain noin puolet määrästä, joka olisi nykyisissä ilmasto-oloissa mahdollinen.

Ero nykyisen ja potentiaalisen tilanteen välillä johtuu ihmisen monenlaisista toimista, kertoo tänä vuonna Nature-tiedelehdessä julkaistu tutkimus. Tutkimus selvitti, mikä on erilaisten maankäyttötapojen vaikutus havaittuun eroon.

”Kasvillisuuteen sitoutuneen hiilen määrä on avainasemassa maailmanlaajuisessa hiilenkierrossa ja ilmastonmuutoksen hillitsemisessä”, kertoo tutkimuksessa mukana ollut biodiversiteettiin ja ilmastoon keskittyneen saksalaisen tutkimuskeskus Senckenbergin vanhempi tutkija Thomas Kastner.

”Biomassaan sitoutuneen hiilen vapautuminen ilmakehään edesauttaa ilmastonmuutosta.”

”Laskelmiemme mukaan ihmisen toiminta on maankäytön kautta käynnistänyt ilmastonmuutoksen jo ennen teollista vallankumousta”, maankäytön ilmastovaikutuksiin perehtynyt itävaltalaistutkija sanoo.

Kastner kollegoineen yllättyi havainnosta, jonka mukaan erilaisten maanpeitetyyppien kuten metsien käsittely selittää lähes puolet kasvillisuuden nykyisen ja potentiaalisen hiilivarannon välisestä erosta.

Eroon vaikuttavat siis yllättävän voimakkaasti myös metsien käsittely ja hoitotoimet, eivätkä ainoastaan rajummat muutokset, kuten metsien hävittäminen kokonaan ja muuttaminen viljelymaiksi.

Metsien käsittelyllä tutkijat viittaavat kaikkeen ihmistoimintaan, jonka seurauksena metsistä poistuu biomassaa. Siihen sisältyy toimia avohakkuista karjan laiduntamiseen metsässä. Myös esimerkiksi peltojen raivaaminen vaikuttaa vahvasti kasvillisuuden biomassaan.

Noin kolmasosa erosta nykyisen ja potentiaalisen biomassan välillä johtuu kuitenkin yksin metsien käsittelystä, jonka vuoksi metsät sisältävät hiiltä paljon vähemmän kuin ne voisivat.

”Suurempi vaikutus on trooppisten metsien käsittelyllä, mutta ilmiö on huomattava myös pohjoisissa metsissä”, Kastner sanoo.

Kastnerin mukaan tutkimus osoittaa, ettei ilmastonmuutoksen rajoittamiseen riitä pelkkä metsien raivaamisen välttäminen. Hänen mukaansa maata ja metsiä voisi käyttää hiilinieluina ja –varastoina paljon nykyistä tehokkaammin.

”Metsät voisivat varastoida enemmän hiiltä, mikä hidastaisi ilmastonmuutosta. Metsienkäytössä kannattaa siis ottaa huomioon hiilensidonnan ja hakkuukierron välinen suhde.”

”Nyt metsät varastoivat hiiltä arviolta 63–71 prosenttia täydestä potentiaalistaan”, Kastner havainnollistaa.

Suomen Luonto pyysi Kastneria arvoimaan artikkelin perusteella Suomen
metsien hiilivaraston tilanteen.

”Suomen metsien luku on 60–65 prosenttia”, Kastner vastaa.

Siten potentiaalisesta hiilivarastosta puuttuu yli kolmannes. Sekä Suomessa että maailmalla on potentiaalia lisätä hiilivarastoa paljon.

”Jos luvun nostaisi maailmanlaajuisesti 90 prosenttiin, metsiin sitoutuisi hiiltä saman verran kuin 7–12 vuotta ihmistoimintaa tuottaa.”

”Metsien suojelu on oleellista, mutta ei riittävä lähtökohta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Metsäalueiden suojelun lisäksi täytyy suojella metsien erilaisia toimintoja, joista yksi on hiilensidonta”, Kastner sanoo.

Kastner esitteli tutkimustuloksiaan tällä viikolla Jyväskylässä järjestettävässä kansainvälisessä luonnonsuojelubiologian suurkokouksessa.

Thomas Kastner Jyväskylässä paikalla jossa voisi olla hiilivarasto, metsä. Kuva Ville Hoikkala

Tulokset on julkaistu tiedelehti Naturessa.