Proceedings of the Royal Society -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa kevätmuuton välilaskupaikalla Hollannissa pyydystetyille suokukoille kiinnitettiin satelliittilähetin. Seuratuista 82 koiraasta mediaaniyksilö lensi yhteensä 4435 kilometriä ja vieraili 11 soidinpaikalla. Ennätyskoiras kävi 23 paikalla, ja pisin koiraan lentämä matka oli 9028 kilometriä. Pesimäkauden kuluessa useimmilla yksilöillä kertyi lentomatkaa 2000–6000 kilometriä. Keskimääräiseltä koiraalta lentomatkoihin kului kymmenesosa pesimäkaudesta.

Suokukkokoiraista 80–90 prosenttia on tummaröyhelöisiä yksilöitä, jotka nujakoivat keskenään soidinreviiristä. Reviirien liepeillä hiippailee vaalearöyhelöisiä koiraita (10–20 prosenttia) ja naaraan näköisiä yksilöitä (noin prosentti), jotka yrittävät paritella naaraiden kanssa reviirikoiraiden huomaamatta. Lentomatkoissa ei ollut eroja näiden perinnöllisesti eroavien käyttäytymismuotojen välillä.

Tundralla Siperiasta Pohjois-Amerikkaan pesivällä palsasirrillä on todettu vastaavia jopa 3000 kilometrin siirtymämatkoja soitimelta toiselle. Puolalaisen tutkimuksen mukaan myös kolme neljäsosaa heinäkurppakoiraista vaihtaa soidinpaikkaa jopa yhdeksän kertaa, yleensä 50–250 kilometriä edellisestä. Kahlaajilla, joilla koiras ei osallistu pesintään, todennäköisyys saada jälkeläisiä kasvaa kokeilemalla onnea useammalla paikalla.