Tuore tutkimus on tuonut lisätietoa metsien harvennushakkuiden välittömistä ilmastovaikutuksista. Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen toteuttamassa tutkimuksessa tarkasteltiin harvennuksen vaikutusta kangasmetsään ja ojitettuun suometsään.

Apulaisprofessori Anna Lintusen mukaan tutkimuksessa selvisi, että kangasmetsä muuttui harvennusvuonna hiilen sitojasta päästölähteeksi, mutta hiilen sidonta palautui muutamassa vuodessa lähelle hakkuuta edeltävää tasoa. Lintunen työskentelee Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskuksessa.

”Turvemetsä oli puolestaan hiilen päästölähde jo ennen kuin se harvennettiin. Harvennuksen jälkeen se muuttui entistä suuremmaksi päästölähteeksi”, Lintunen sanoo.

Tutkimuksessa mitattiin puiden, metsänpohjan kasvillisuuden, maaperän ja kuolleen kasvimateriaalin vuotuista hiilikertymää sekä -päästöjä. Mittaukset tehtiin ennen harvennusta ja sen jälkeen.

”Varvut, sammaleet ja muut kasvit lähtivät sitomaan hiiltä enemmän, kun valoa tuli enemmän metsän pohjalle.”

Tutkimuksessa tutkijat saivat aiempaa tarkemmin selville metsän eri osien, kuten pintakasvillisuuden, hienojuurien ja karikkeen hajoamisen, vaikutuksia hiilen sidontaan.

”Kangasmetsässä pintakasvillisuus kompensoi voimakkaasti puuston pienentynyttä hiilensidontaa heti harvennuksen jälkeen. […] Varvut, sammaleet ja muut kasvit lähtivät sitomaan hiiltä enemmän, kun valoa tuli enemmän metsän pohjalle.”

Sen sijaan puuston hiilivaraston palautuminen hakkuuta edeltäneelle tasolle voi kestää jopa kymmeniä vuosia.

Lintusen mukaan ravinteikkaissa turvemetsissä kannattaisi suosia avohakkuiden ja kunnostusojitusten sijaan jatkuvaa kasvatusta. Se kannattaa aloittaa voimakkaalla harvennuksella, jotta suoveden pinta saadaan palautumaan ja pysymään sellaisella tasolla, mikä estää turpeen voimakkaan hajoamisen ja kuitenkin mahdollistaa puiden kasvun.

Suomessa on noin 15 miljoonaa hehtaaria kangasmetsää. Suometsiä on reilut viisi miljoonaa hehtaaria. Suometsistä valtaosa on ojitettu.