Kaapuyökköset ovat piilottelevia yöperhosia, jotka ovat kotoisin Keski-Venäjän paahteisilta aroilta. Ilmaston lämmettyä ne ovat levinneet meillekin. Yöperhosia on tapana houkutella valopyydyksillä, mutta kaapuyökköset tulevat heikosti valolle, mikä tekee niiden havaitsemisesta erityisen hienoa. Eksoottisimman näköinen on loistokaapuyökkönen, jonka viherkuvioiset siivet säihkyvät kauttaaltaan valoa vasten.

Suomen Perhostutkijain Seuran toiminnanjohtajan Jari Kaitilan mukaan maahamme asettuneet loistokaapuyökköset ovat hakeutuneet paahteisille hiekkamaille, joilla sadevesi hulahtaa nopeasti läpi. Ihanteellisia ovat Etelä-Suomen rautatienvarret ja ratapihat.

”Loistokaapuyökköstä tavataan hyvin vähän muualla kuin rataympäristössä”, Kaitila sanoo.

Ratapihat ovat aukeina paikkoina paitsi lämpimiä, myös riittävän kuivia. Hiekkamaa tuottaa juuri sopivan niukan kosteuden. Vaikka sataisi rankasti, vesi kuivuu ja imeytyy hiekkaan.

Kaapuyökkösten toukkien ravintokasvit ovat joutomaakasveja, sellaisia kuin pujot, marunat, valvatit ja sauniot. Loistokaapuyökkösen toukat syövät ketomarunan siemeniä. Toukkia tavataan elokuulta ensi lumien tuloon saakka. Tänä syksynä toukkia on havaittu Hangosta, Imatralta ja Haminasta, kuitenkin poikkeuksellisen vähän. Toukat maastoutuvat marunan lehtiä ja kukintoja vasten niin taitavasti, että niitä on hyvin vaikea erottaa, ellei varta vasten etsi.

Myös malikaapuyökkösen (Cucullia absinthii) toukat ovat pujonkukintojen kanssa paitsi samanvärisiä, myös samalla tavalla kyhmyisiä ja tiiviisti alustassaan kiinni. Lajia on tänä vuonna löytynyt melko hyvin Etelä-Suomen pujokasvustoilta, samoin harvinaista kirjokaapuyökköstä (Cucullia fraudatrix).

Kaapuyökkösten täysikasvuiset toukat kehräävät hiekasta ympärilleen lujan suojakopan ja viettävät koteloina talven yli. Toukka jättää kotelokehtonsa kylkeen heikomman kohdan, josta aikuinen perhonen pääsee murtautumaan esiin.

Radanvarsilla ja ratapihoilla on merkitystä perhoslajien leviämiselle pohjoisemmaksi.

”Rautatiet ovat kaapuyökkösille hyvä leviämistie: yhtenäinen elinympäristö ja hyvä lentolinja”, Jari Kaitila sanoo.

Rata-alueet ovat kasvillisuutensa vuoksi mahdollistaneet myös perhoslajien elämisen paikalla, jossa niitä ei esimerkiksi rataa ympäröivän kosteikon tai metsäalueen vuoksi muuten tavattaisi.

Kaitilan mukaan radanvarsien yöperhosia ei uhkaa säännöllinen junaliikenne, vaikka joitakin yksilöitä jääkin yöjunien alle. Pahin uhka on sepelin käyttö rautateillä ja ratapihoilla.

”Jos radanvarret sepelöidään, marunat ja muut kasvit katoavat ja niiden myötä myös kaapuyökköset.”

 

Teksti: Tuomo Komulainen

Kirjottaja on helsinkiläinen perhosharrastaja.

Kuva: Kellerväkaapuyökkönen, Entomart

Kuva: Kellerväkaapuyökkönen, Entomart

 

kaapuyökkösetperhosetyöperhoset