Valtion Terrafame-yhtiö joutui kesällä ottamaan Talvivaaran kaivoksen hoteisiinsa, koska ulkopuolisia rahoittajia ei löytynyt. Etsintä jatkuu yhä. Kierrokset kovenevat. Nikkelin hinta on alhainen, mikä osaltaan kiristää tunnelmaa. Yhtiöllä on painolastinaan myös paljon hankalaa historiaa.

Ajelin marraskuussa Talvivaaran seudulla, ja tajusin yhtäkkiä kouriintuntuvasti, että Talvivaaraa ollaan pyyhkimässä pois. Tai se on jo pyyhitty: kuutostien isossa risteyksessä, mistä lähtee tie kaivokselle, ei lue enää Talvivaara vaan Terrafame.

Mieleen tuli George Orwellin klassikko Vuonna 1984, jonka keskeinen ajatus on historian muuntelu. Virastossa istuu ihmisiä, jotka muuttavat historiaa totalitaariselle johdolle suotuisaksi. Mikään asia ei ole liian suuri pois pyyhittäväksi ja muutettavaksi.

Tätä en tietenkään ajatellut mainita missään, kysehän oli vain tienviitoista ja nimen muuttumisesta.
 

Tulin toisiin ajatuksiin, kun luin Helsingin Sanomista Terrafamen hallituksen puheenjohtajan Lauri Ratian haastattelun. Hänen mukaansa ”Talvivaara on hoitanut kaivoksen aloitusvaiheen hyvin, ja tämä on hieno tarina yrittäjyydestä.”

Jatkuvat poikkeustilanteet, hätäpäästöt, jäteallasvuodot, työntekijän rikkivetykuolema, ainainen jääminen nikkelintuotantotavoitteista, sijoittajien ja valtion rahojen hukkaaminen – hieno tarina?

Moni ei varmasti näe Ratian lausahdusta pahana. Yritysviestinnässä asiat usein pannaan näyttämään yhtiön kannalta hyvältä. Mielestäni on kuitenkin aste-ero siinä, unohdetaanko epämiellyttävät asiat, vai annetaanko ymmärtää, että niitä ei koskaan tapahtunut.

Ratian sanailu on lähellä jälkimmäistä: Talvivaaran kaikilla mittareilla katastrofaalinen historia onkin yhtäkkiä ”hieno tarina yrittäjyydestä”.
 

Olisi hienoa, jos Terrafame onnistuisi. Nikkeliä tuotettaisiin, työpaikat säilyisivät, ympäristöä ei sotkettaisi. Tähän tarvitaan rahaa, joka tulee nyt valtiolta.

Valtio on luvannut Terrafamelle yhteensä 209 miljoonaa euroa. Kaivoksen pyörittäminen maksaa 20 miljoonaa kuussa, kerrotaan Hesarin jutussa. Valtion sijoittamat rahat loppuvat ennen ensi kesää, sanoo Ratia, joten ulkopuolisia rahoittajia etsitään yhä kuumeisesti.

Etsintä ei kaadu Ratian puhelahjoihin. Hän vaikuttaa vähintään Talvivaaran Pekka Perän veroiselta sanasepolta. Syötti on heitetty. Pian nähdään, tarttuuko siihen kukaan.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Juha Kauppisen ja Sampsa Oinaalan kirja Talvivaaran vangit (Siltala) julkaistaan 2016 maaliskuussa.