Von Wrightin veljekset tallensivat maalauksiinsa paljon muutakin kuin romanttisia maisemia ja taistelevia metsoja. Tarkkasilmäiselle luonnonystävälle taulut ovat kuin pieniä retkiä eri maisemiin tai jopa lajitiedon saloihin.

Ferdinand von Wrightin teos Metsämaisema Haminanlahdelta (1880) tarjoaa lajibongarille haastetta. Taulua voi tutkia pitkän tovin, ennen kuin lajit osuvat silmiin yksi toisensa perään.

Aloitetaan puista: mänty, kuusi, pihlaja ja kataja. Ilmeisesti koivut ovat roikkuvan oksiston perusteella rauduskoivuja. Jyrkänteen juurella näyttäisi olevan nuoria haapoja. Pellon reunassa kasvavia harmaarunkoisia puita en oikein tunnista. Ehkä tervaleppiä, mutta vähän kummallisen mallisia.

Sitten eläimet. Vasemmassa yläkulmassa männyn oksistossa hyppii orava. Puun alla seisoo koivupökkelö, jonka kolosta kurkistaa kirjosieppo. Tien penkkaa vasten nojaa toinen kaatunut laho koivu. Sen kyljestä kasvaa taulakääpä, luulisin. Pökkelön vieressä penkalla istuu kaksi harakkaa, joiden yläpuolella kuivassa risussa hyönteisiä kyttää harmaasieppo.

Ja lista vain jatkuu. Taulun keskellä on kaksi suurta koivua. Vasemmanpuoleisen koivun oksistosta löytyy hömötiainen, oikeanpuoleisesta koiraspeippo. Metsikön takalaidassa tonkii possu, ehkä lähikartanon asukkaita. Possun vieressä on kuollut koivu, jota nakuttelee käpytikka. Riukuaidalla auringossa istuu räkättirastas. Ja näiden lisäksi muut käävät, naavat ja lupot, joiden tunnistamiseen minulla ei riitä asiantuntemusta.

Vaikka taulu onkin maisemateos, sitä tarkemmin tutkiessa paljastuu siis ainakin 15 lajia! Ylläolevasta kuvasta et niitä valitettavasti näe, joten suosittelen että käyt bongaamassa lajit Ateneumissa. Älä kuitenkaan mene liian lähelle, ettet vahingossa koske teokseen!

Sinimusta raidat vanhan närhen siivessä jatkuvat yhtenäisinä höyhenestä toiseen. Kuva: Peter Trimming / Flickr CC BY 2.0

 
Höyhenet paljastavat

Toinen kiinnostava maalaus on nimeltään Riippuvat linnut. Wilhelm von Wright maalasi sen vuonna 1831, ollessaan vasta 21-vuotias. Taulussa on kaksi kuollutta lintua, harakka ja närhi. Ne roikkuvat jalasta sidotulla narunpätkällä pää alaspäin. Koska 1800-luvulla taiteilijoilla, tai ylipäänsä kenelläkään, ei ollut käytettävissä huippukiikareita tai -kaukoputkia, ainut keino päästä tutkimaan lintujen höyhenpukua tarkasti oli ampua ne.

Ja tarkasti närheä on tutkittukin! Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy siiven näyttäviin sini-mustaraidallisiin höyheniin. Sinistä on vierekkäin kahta sävyä. Vaaleampaa, turkoosiin taittuvaa sinistä joka tummenee syvän sähkönsiniseksi. Näitä raitoja kannattaakin katsoa tarkasti, sillä ne paljastavat närhen iän.

Mutta hetkinen. Kun vertaa taulussa olevan närhen siipiä, ne näyttävät erilaisilta. Pyydän rengastaja Markus Lampista tutkimaan maalausta kanssani Ateneumiin. Taulussa linnun molemmat siivet eivät näy yhtä hyvin, vaan oikean siiven höyhenet jäävät osittain selän taakse. Siis kaikkia tuntomerkkejä, kuten höyhenten mustien raitojen lukumäärää, ei pysty hyödyntämään.

Oikeanpuoleisen siiven sinimustat raidat ovat epäsäännölliset. Raidat ikään kuin katkeilevat. Tämä on nuorelle närhelle tyypillistä. Sen sijaan vasemmanpuoleisen siiven säännölliset raidat ovat vanhalle närhelle ominaista kuviointia.

”Oikeanpuoleisen siiven sulkien ja peitinhöyhenten mustat alueet vaikuttavat haaleammilta kuin vasemman siiven”, Lampinen sanoo. Vanhalla linnulla siipisulat ovat täysin mustat, nuorella ne ovat kuluneet ruskeanmustiksi. ”Myös sulkien vaaleat reunukset vasemmassa siivessä ovat puhtaammat ja leveämmät kuin oikeassa, ja jatkuvat sellaisena siiven kärkeen asti.” Nämäkin tuntomerkit viittaavat siihen, että siivet ovat peräisin eri ikäisistä linnuista: toinen vanhalta linnulta, toinen nuorelta.

Tämä ero ei liene kuitenkaan sattumaa, sillä von Wrightin veljekset olivat tunnettuja siitä, että he saattoivat käyttää yhden linnun maalaamiseen useampaa malliyksilöä. Ehkä malleksi on päätynyt kaksi eri ikäistä lintua, mutta tarkka maalari on tehnyt niin huolellista työtä, että hienovaraiset erot höyhenpuvussa ovat nähtävissä vielä tänäkin päivänä. 1800-luvulla närhen ikätuntomerkeistä ei vielä tiedetty mitään. Ranskalainen ornitologi Noël Mayaud alkoi päästä niistä jyvälle yli sata vuotta myöhemmin.

Riippuvat linnut kuuluu yksityiskokoelmiin, joten kuvaa siitä ei ole saatavilla. Jos haluat sen nähdä, kiiruhda Ateneumiin.

Lue Suomen Luonnosta 1/2018 Johanna Mehtolan kirjoittama juttu von Wrightin veljeksistä.
Veljekset von Wringht -näyttely esillä Ateneumissa vielä viikon loppuun 25. helmikuuta 2018 asti.

maalaustaidemaisemanärhivon Wright