2020-luvulla lohenpoikasten suuri kuolleisuus merivaelluksen aikana Itämeressä on herättänyt huolta. Nyt lohen vaikeasta tilanteesta on saatu uutta tietoa.

”On vahvoja signaaleja, että jos silakka voi hyvin, lohi voi hyvin”, sanoo erikoistutkija Atso Romakkaniemi Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Vuoden vaihteessa päättyi Luken kaksivuotinen tutkimus, jossa tutkittiin Itämeren lohien luontaista eloonjäämistä ja sukukypsymistä merivaelluksen aikana.

Romakkaniemi kertoo, että ensimmäistä vuottaan meressä viettävien lohien eli postsmolttien hyvinvoinnilla vaikuttaisi olevan yhteys silakkaan kahdella tavalla. Sellaisina vuosina kun silakan poikasia syntyy paljon, postsmoltit näyttävät selviävän paremmin. Postsmoltit syövät vastakuoriutuneita ja jonkin verran myös yksivuotisia silakoita.

Sellaisina vuosina kun silakan poikasia syntyy paljon, postsmoltit näyttävät selviävän paremmin.

Toinen yhteys liittyy Pohjanlahden suurimpiin 15–20 senttisiin silakoihin. Jos ne ovat syöneet hyvin ja lihavassa kunnossa, postsmoltit selviytyvät hyvin.

”Se viittaa todennäköisimmin siihen, että jossain vaiheessa postsmolttien vaeltaessa kohti Etelä-Itämerta niillä ja suurilla silakoilla on Pohjanlahdella yhteinen ravintokohde.”

Esimerkiksi kun vuonna 2021 suurien silakoiden kunto oli heikoimmillaan, myös lohenpoikasten eloonjääminen oli pienimmillään. Pari viime vuotta ovat puolestaan osoittaneet, että kun suuret silakat voivat hyvin, seuraavana vuonna vuoden ikäisiä lohia palaa jokiin paljon.

Tutkimuksessa postsmolttien eloonjäännin vuosittaista vaihtelua vertailtiin kymmeniin sitä mahdollisesti selittävien tekijöiden vuosittaiseen vaihteluun. Tällaisia olivat esimerkiksi lohen ravintokalojen kuten silakan, kilohailin ja piikkikalan runsaus, silakan lihavuus, silakkatroolauksen määrä, hylkeiden runsaus, meriveden lämpötila ja joesta merelle lähtevien lohenpoikasten ominaisuudet.

Postsmolttien eloonjäännin ja sitä mahdollisesti selittävän tekijän samanaikainen vaihtelu ei varsinaisesti todista syy-seuraussuhdetta, Romakkaniemi sanoo. Se antaa kuitenkin vahvaa osviittaa jatkotutkimuksille, joilla syy-seuraussuhde voitaisiin varmistaa.

Lohenpoikasten mahoja tarkoitus tutkia

Silakoiden ja nuorten lohien yhteinen ravintokohde saattaa olla äyriäisiin kuuluva massiainen, sanoo Romakkaniemi. Jos sitä ei ole tarjolla, lohet voivat nälkiintyä tai päätyä petojen saaliiksi.

Silakan nälkiintymisen ja massiaisten vähyyden yhteydestä on viitteitä. Postsmolttien kohdalla ongelmana on se, että tutkijat eivät ole päässeet tutkimaan lohenpoikasia, kun niitä ei pyydetä tässä ikävaiheessa.

Romakkaniemi kertoo, että Luken ja Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) viime syksyn koetroolauksissa tutkijat saivat saaliiksi reilu kymmenkunta postsmolttia. Niiden mahoista on tarkoitus tutkia dna-menetelmillä massiaisten ja muun ravinnon jäämiä.

Sivusaaliskysymys noussut esille

Viime vuoden lopulla ruotsalainen Fiskejournalen-lehti uutisoi, että jopa 100 000 lohta voi päätyä sivusaaliksi kaupallisten troolareiden verkkoihin. Uutisessa kerrottiin, että lukuun liittyy epävarmuutta, koska laskelmat perustuvat tieteelliseen troolaukseen. Suomessa asiasta on uutisoinut Yle.

Romakkaniemi kertoo, että uutisen laskelmat perustuvat yli vuosikymmenen takaiseen Itämeren lohikannan arvioryhmän työhön. Aineistona on ruotsalaisen tutkimusaluksen koetroolaus. Laskelmien oikeellisuuteen liittyy hänen mukaansa hyvin suuria epävarmuuksia.

Lohen sivusaaliiksi päätymistä on seurattu myös Suomessa tutkimusalus Arandan syksyisissä koetroolauksissa.

”Esimerkiksi viime syksynä koko troolauksen tulos oli kahdeksan lohta, kun troolattiin Pohjanlahti ja Suomenlahti.”

Romakkaniemi kertoo, että lohen sivusaaliiksi joutumiseen vaikuttaa muun muassa troolaussyvyys. Lohi ui pääosin lähellä pintaa, kun taas silakkaa ja kilohailia troolataan useiden kymmenien metrien syvyydessä. Hän myös muistuttaa, että silakkaa ja kilohailia on troolattu runsaasti jo vuosikymmeniä.

”Miksi troolaus olisi viime aikaisen lohimäärien pienenemisen syy, kun troolaussaaliit ja -kiintiöt eivät ole kasvaneet? Se ei käy järkeen. Myöskään tuore tutkimuksemme ei viittaa siihen, että troolaus olisi mitenkään merkittävästi vaikuttamassa lohien merieloonjääntiin.”

Asian kunnollinen selvittäminen vaatisi Romakkaniemen mukaan laajan tutkimuksen kaupallisesta troolauksesta.

Myönteisiä merkkejä Itämeren lohitilanteesta

Luonnonvarakeskus kertoi tiistaina 20.1.2026, että viime kesänä Tornionjokeen nousseiden lohien määrä noin kaksinkertaistui kesästä 2024. Tornionjoen kaikuluotauspaikan ohitti 22.5.–9.9. Luken arvion mukaan 15 000 yhden merivuoden lohta eli kossia ja 31 000 useamman merivuoden lohta. Tutkimuspyynnin perusteella Tornionjoesta lähti alkukesän 2025 aikana merelle ennätykselliset yli kolme miljoonaa lohen vaelluspoikasta eli smolttia. Arvio on alustava ja voi pienentyä jatkoanalyyseissä.

Simojoen nousulohien ja vaelluspoikasten määrä pysyi suunnilleen samana kuin kahtena edellisenä vuotena.

– Runsas smolttivaellus Tornionjoella on hyvä merkki, mutta vasta parin vuoden aikajänne kertoo, johtaako runsas smolttimäärä runsaisiin palaavien lohien määrään, sanoo Luken erikoistutkija Jenni Prokkola tiedotteessa.