Yövy luonnossa: Keidas erämaassa
Suon laidan harvan puuston lomasta erottuu symmetrinen muoto: siinä se viimein on, autiotupa!
Aapa-Lapin ankarien säiden ahavoimat Korsatuvan seinät ovat tarjonneet Puljun erämaita kulkeville suojaa jo vuosikymmeniä. Aivan tarkkaa rakennusvuotta en onnistunut löytämään, eri lähteissä tuvan on arveltu olevan 1920-40-lukujen väliltä. Seinähirteen on veistetty vuosiluku 1945.
Niin tai näin, tunnelmallinen, avotakalla varustettu tupa joka tapauksessa on, ja suojeltu, sillä tupa on yksi harvoista yhä alkuperäisessä käytössä olevista nimismiehen-, eli kruununtuvista. Nimismiehen velvollisuuksiin kuului rakennuttaa ja ylläpitämää erämaiden vakiintuneiden kulkureittien varsilla postinkantoa ja muuta viranomaistarpeita varten tupia, jotka olivat myös muiden kulkijoiden käytettävissä. Nimismiehentupien ylläpitovelvoite päättyi vasta 1960-luvulla. Metsähallituksen hallintaan Korsatupa siirtyi vuonna 1967.
Kittilän perimmäisessä nurkassa sijaitseva tupa ei ole ensimmäinen, sillä ilmeisesti Korsatuvan edeltäjä sijaitsi alkujaan puolen kilometrin päässä Korsalompolon rannalla. Ivalojoen kultaryntäyksen aikaan 1870-luvulla satojen kullankaivajien reitti kulki Ivalojoen latvoilla sijaitsevan Korsajärven kautta jokea pitkin Ivalojoen kultamaille.
Melkein kullan arvoinen kämppä on tämänkin päivän kulkijoille. Retkeilijä osaa arvostaa räntäsateessa näkökenttään viimein saatua kämppää ja tietoa telttailun vaihtumisesta seinien suojaan, varsinkin kun liiterissä on verovaroin paikan päälle valmiiksi kuljetettua polttopuuta ja vieressä virtailee puro, josta voi talvellakin kauhoa ruokavettä. Ja mikä parasta, Korsatuvalla on myös sauna – mikä erämaan keidas!
Matkan jatkaminen ja verojen maksaminen maistuvat virkistyneenä hyvältä, tuli virkistyminen sitten jäähallista, kuntoportaista, teatterista tai erämaan avoimesta saunasta.
https://www.luontoon.fi/tuvat
https://www.luontoon.fi/tuvat/tupatyypit/ohjeitaautiotupa