Loue on vaellusretkien majoitteista ehkä kaikkein perinteisin, erähenkisin ja tunnelmallisin. Mikäpä on sen mahtavampaa, kuin katsella louteen suojasta hiipuvan hiilloksen ylle syttyvää tähtitaivasta ja revontulia!

Vaelluskengät kuivumassa nuotion loimussa louteella.

Loue on kevyt, puoliympyrän muotoinen kangasmajoite, jonka sisäpuoli on usein nuotion lämpöä heijastavaa materiaalia. Suunnilleen kilon painoinen (omani painaa 700 grammaa) loue myös pakkautuu pieneen tilaan. Se on kevyt, koska pystytykseen tarvittava puutavara löytyy metsästä.

Loue on nopea ja kätevä pystyttää. Majoitteen yläosan voi sitoa puuhun tai oksaan tai pystyttää perinteisesti yhden tai useamman ohuen puunrangan varaan, jolloin nuotion pitäminen edessä onnistuu parhaiten. Oleskelu- ja nukkuma-alueen voi rajata maastosta löytyvillä riu´uilla, jolloin ei vahingossakaan pyörähdä nuotioon. Louteen liepeet kiinnitetään maahan oksanpätkillä, kivillä tai mukana tuoduilla telttakiiloilla.

Avotuli on olennainen osa louteella yöpymistä, ilman nuotion rätinää ei loueyö ole juuri mistään kotoisin.

Ei ainakaan Lapista. Etelä-Suomessa tulia on hankala viritellä, sillä ilman maanomistajan lupaa se ei onnistu. Retkireittien nuotiorinkejäkään ei voi omaksi valloittaa, ja huonosti se taitaisi onnistuakin syyssateista kuraisien nuotiopaikkojen äärellä. Mieluummin loueretkelle hankkiutuu sinne, missä tulistelu onnistuu vapaammin. Metsähallitus on antanut yleisen luvan tehdä tulet maastossa Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Tulet saa tehdä maastosta löytyvistä risuista ja pienistä juurakoista. Suurempien maapuiden ottaminen edellyttää maksullisen maapuuluvan hankkimista.

Loue metsässä. Louteen voi kiinnittää myös puuhun.

Loue tähtitaivaan alla, pakkasta 30 astetta.

Loue on ennen kaikkea omien polkujen kulkijan majoite ja parhaimmillaan syksyisillä, Lapin outametsiin suuntautuvilla retkillä. Räkkä on ohitse ja nuotion suomalle lämmölle on jo muutakin tarvetta kuin tunnelmointi. Tuulikaan ei pääse suojaisissa salomaissa vapaasti puhaltamaan, mutta pystytyksen kannalta tuulensuunnalla on merkitystä. Loue kannattaa sijoittaa siten, että tuuli puhaltaa sivulta tai takaviistosta; sillä tavoin savu häiritsee vähiten. Sääskiaikaan louteen voi varustaa rankisella, ”sääksiteltalla”, mikä pitää verenimijät poissa kimpusta.

Louekankaita valmistaa muutama valmistaja. Lisäksi louteen voi hankkia valistuneesta retkeilykaupasta. Näppärä retkeilijä ompelee louekankaan itse. Kaavamalli löytyy vaikkapa Nalle Coranderin kirjasta Retkeilijän erätaidot Osa 1. Kiinasta louetta ei onneksi taida pystyä tilaamaan, sillä kyseessä on vanha suomalainen innovaatio.

Lisätietoja Metsähallituksen tulentekoluvista: http://www.metsa.fi/tulenteko-ja-puunottoluvat

 

Teksti ja kuvat: Markus Sirkka

loueretkeilyretkivinkityövy luonnossa