Jatketaan taas yleisökysymyksiin vastaamista.

Miten kauan itikka elää?

Oletetaan, että itikalla tarkoitetaan tässä yhteydessä hyttystä. Hyttysillä on täydellinen muodonvaihdos, jonka kolme ensimmäistä vaihetta – muna, toukka ja kotelo – tapahtuvat vedessä. Kotelokin pystyy liikkumaan aktiivisesti. Aikuinen hyttynen kuoriutuu veden pinnalla.

Vain naarashyttyset imevät verta. Saatuaan veriaterian ja suodatettuaan siitä ylimääräisen nesteen ne munivat joko suoraan veteen tai veden lähettyville. Munat säilyvät kuivassakin ympäristössä useita kuukausia. Vedessä olevien munien kuoriutuminen riippuu ennen kaikkea veden lämpötilasta, joskin lajikohtaisiakin eroja on.

Kehitys munasta aikuiseksi kestää tyypillisesti noin kaksi viikkoa, mutta suotuisissa oloissa aika voi puolittua ja viileämmissä oloissa vastaavasti kaksinkertaistua. Aikuisvaihe mukaan lukien hyttyset voivat elää noin pari kuukautta. Koiraat elävät kuitenkin yleensä naaraita lyhyemmän ajan.

Montako silmää on hämähäkillä?

Kysymykseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Yleinen harhaluulo on, että kaikilla hämähäkeillä olisi kahdeksan silmää ja hyvä näkö, vaikka monille lajeille näkö on vain sivuroolissa tai puuttuu kokonaan. Silmienkin lukumäärä vaihtelee lajiryhmittäin, vaikka valtaosa omaakin kahdeksan silmää.

Esimerkiksi Suomessakin elävä pahtatorvikki lukeutuu alkeellisempaan kehityshaaraan ja omaa ainoastaan kuusi silmää. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna erot ovat vielä suurempia. On olemassa lajeja, joilla on vain kaksi tai neljä silmää. Olosuhteissa, joissa näkökyvystä ei ole hyötyä, elää myös täysin silmättömiä hämähäkkejä. Mainittakoon esimerkiksi siirahämähäkkeihin kuuluva Stalita taenaria, jota tunnetaan joistakin Etelä-Euroopan maista. Laji elää pimeiden luolien kätköissä.

Hämähäkkien silmät ovat mielenkiintoisia myös siksi, että niiden sijoittelut, koot, muodot ja väritykset tarjoavat hyviä heimokohtaisia tuntomerkkejä. Aktiivisesti juoksemalla tai hyppimällä saalistavilla lajeilla etusilmät ovat yleensä suuret. Niiden näkökyky on myös huomattavasti tarkempi kuin seittinsä äärellä saalista odottavilla lajeilla. Aktiivisesti saalistavillakaan lajeilla kaikkien silmien näkökyky ei ole yhtä tarkka. Taaempana ja ylempänä sijaitsevat silmät auttavat yleensä ympäristön hahmottamisessa ja lähestyvien uhkien havaitsemisessa.

Ovatko kaikki hyttyset naaraita?

Kaikki hyttyset eivät ole naaraita, mutta ainoastaan naaraat imevät verta verta ravinnokseen. Koiraat ruokailevat kukkien medellä ja hedelmistä saatavilla sokereilla.

Koiraat erottaa helpoiten niiden suurista, sulkamaisista tuntosarvista. Herkät tuntosarvet auttavat havaitsemaan naaraiden siipien korkeataajuista ininää. Tämän avulla koiraat löytävät parittelukumppaninsa. Yleensä ne ovat myös saman lajin naaraita pienempiä.

Kuinka pitkä prosessi on kun toukasta tulee perhonen?

Perhosten kehitys aikuiseksi vaihtelee lajikohtaisesti suuresti. Nopeimmillaan aikuistuminen kestää vain muutamia viikkoja. Joillakin lajeilla kehitys voi puolestaan viedä jopa pari vuotta. Kestoon vaikuttaa ennen kaikkea se, missä kehitysvaiheessa laji talvehtii.

Lämpötila ja muut ympäristöolosuhteet vaikuttavat voimakkaasti myös saman lajin kehitysaikoihin. Ilmastonmuutoksen edetessä Suomessa on alettu havaita yhä useammin tilanteita, joissa tavallisesti yksisukupolvisilla lajeilla kehittyy ylimääräinen sukupolvi saman kesäkauden aikana.

Itse kotelovaihe on useimmilla lajeilla vain lyhyt osa koko kehityksestä. Valtaosa ajasta kuluu toukkavaiheessa kasvamiseen ja ravinnon hankintaan.

Onko Suomessa tappaja-ampiaisia?

Suomessa esiintyviä ampiaislajeja ei voi perustellusti kutsua tappaja-ampiaisiksi. Useimmiten niiden pisto aiheuttaa vain paikallista ja lyhytkestoista kipua. On silti syytä muistaa, että ampiaisten pistot voivat olla hengenvaarallisia, jos ihminen joutuu suuren ampiaisparven hyökkäyksen kohteeksi. Sama koskee tilanteita, joissa henkilö on ampiaisen pistoksille yliherkkä.

Tappaja-ampiaisella tarkoitetaan yleensä kiinanherhiläistä (Vespa mandarinia). Se on maailman suurin ampiaislaji, jonka pistoksissa oleva voimakas hermomyrkky voi olla hengenvaarallinen myös ihmiselle. Lajia ei ole tavattu Suomesta eikä Euroopasta. On lisäksi hyvin epätodennäköistä, että se kykenisi selviytymään pohjoisessa ilmastossamme.

Euroopassa on viime vuosina levinnyt aasianherhiläinen (Vespa velutina), joka on tavallista herhiläistä pienempi mutta keskimäärin aggressiivisempi. Toistaiseksi lajista ei ole varmistettuja havaintoja Suomesta eikä edes aivan lähialueilta.

Suomessa elävä herhiläinen (Vespa crabro) on Euroopan suurin ampiaislaji. Tästä huolimatta se on useimmiten säyseämpi kuin monet pienemmät ampiaislajit eikä aiheuta vaaraa, ellei pesää häiritä.

Montako mehiläistä tarvitaan yhden hunajapurkin tuottamiseen?

Yhtä monta kuin niitä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu.

Vitsit sikseen. Kysymys kaipaa hieman analyyttisempaa tarkastelua. Yhdessä mehiläisyhdyskunnassa elää tavallisesti noin 20 000–75 000 yksilöä. Määrä vaihtelee vuodenajan mukaan. Oletetaan tässä yhteydessä yksinkertaisuuden vuoksi, että kaikilla yksilöillä olisi yhtä suuri rooli hunajan keruussa. Näin ei todellisuudessa ole, sillä hunajaa keräävät vain työläiset. Kuhnureita on yhdessä pesässä yleensä vain muutamia satoja.

Yhdestä pesästä saadaan keskimäärin noin 40 kiloa hunajaa, joskin sääolosuhteet vaikuttavat satoon merkittävästi. Tästä määrästä saadaan 80 kappaletta 500 gramman hunajapurkkeja.

Tällä oletuksella yhden hunajapurkin tuottamiseen tarvitaan käytännössä lähes tuhat mehiläistä. Jos nämä yhdistäisivät voimansa, ei ole mahdotonta kuvitella, etteivät ne pystyisi myös vaihtamaan hehkulamppua.

Mikä ja minkä kokoinen on suurin suomessa tavattu hämähäkki?

Hämähäkkien kokoa voidaan arvioida ruumiinpituuden ja rotevuuden, mutta myös raajojen ulottuvuuden perusteella. Ruumiinmitoiltaan suurin lajimme on todennäköisesti kirjoituksen aloituskuvassa näkyvä keltavyöampikki (Argiope bruennichi). Lajin naaras voi olla kooltaan lähes kahden senttimetrin pituiseksi. Sen takaruumis on hyvin tukeva ja muistuttaa muodoltaan viinirypälettä. Raajojen ulottuvuus yltää noin viiden senttimetrin luokkaan.

Ampiaishämähäkiksikin kutsuttu laji on suhteellisen uusi tulokas Suomessa. Ilmaston lämpenemisen myötä sen arvioidaan leviävän edelleen. Nopeaa levittäytymistä edesauttaa lajin tapa siirtyä uusille alueille ilmateitse seittilankansa avulla. Suuresta koostaan ja pisteliäästä nimestään huolimatta ampiaishämähäkki on säyseä ja ihmiselle harmiton. Sen purema ei ole erityisen myrkyllinen.

Raajojen ulottuvuutta tarkastellessa varastosopikki (Eratigena atrica) voi viedä voiton. Pitkäraajaisen koiraan ulottuvuus voi yltää jopa lähelle kymmentä senttimetriä. Sen ruumis jää kuitenkin selvästi ampiaishämähäkkiä pienemmäksi. Lajia on aiemmin kutsuttu varastohämähäkiksi. Se elää pääasiassa varastorakennuksissa ja kellaritiloissa. Viime vuosina laji on yleistynyt jonkin verran. Yksi mahdollinen selitys on sen leviäminen ihmisen mukana esimerkiksi pakettilähetysten yhteydessä. Suuresta koostaan huolimatta varastosopikki on täysin harmiton. Sisätiloissa se on hyödyllinen samalla tavoin kuin muutkin hämähäkit.

Kolmantena suurena lajina voidaan mainita raita- ja isorannakit (Dolomedes-suku). Rannakkien naaraat ovat varsin rotevia ja raajojen ulottuvuus voi yltää noin seitsemään senttimetriin. Rannakit elävät pääasiassa veden äärellä. Keskenkasvuisia yksilöitä tapaa myös muissa ympäristöissä. Ne pystyvät liikkumaan sujuvasti veden pinnalla ja sukeltamaan vesikasvien varsia pitkin. Ravintonaan ne käyttävät selkärangattomia. Saaliiksi voi päätyä myös pieniä kaloja. Rannakit rakentavat rantakasvillisuuteen kupumaisen seittipesän. Poikasiaan pesän päällä vartioiva naaras voi puolustautua aktiivisesti. Purema voi hieman nippaista, mutta ei ole ihmiselle vaarallinen. voi olla aggressiivinen. Pureva voi hieman nippaista, mutta ei ole muuten vaarallinen.

Yökkönen on lentänyt sisälle eilen, mitä sille kannattaisi tehdä? Onko ulkona jo liian kylmä palauttaa?

Kysymykseen vastattaessa on hyvä ottaa huomioon ajankohta, sillä se on esitetty lokakuun lopulla. Yleisesti ottaen sisälle eksyneet hyönteiset on paras päästää takaisin ulos. Ne pärjäävät yleensä hyvin, jos ulkolämpötila on vielä jonkin verran nollan yläpuolella.

Jos meneillään on selkeä pakkasjakso, hyönteisiä voi säilyttää muutamia päiviä jääkaapissa. Viileä lämpötila hidastaa aineenvaihduntaa ja auttaa yksilöä sopeutumaan vähitellen kylmeneviin olosuhteisiin. Äkillinen siirtyminen lämpimästä huoneilmasta pakkaseen voi aiheuttaa hyönteiselle kohtalokkaan kylmäshokin.

Yksittäisen sisälle ajautuneen yksilön kohtalosta ei kuitenkaan kannata liikaa huolestua. Talvehtimiseen liittyy luonnostaan suuri kuolleisuus, eikä kaikkien yksilöiden ole tarkoituskaan selvitä seuraavaan kevääseen.

Mistä hyönteisistä on hyötyä puutarhassa? Miten niitä voi houkutella?

Suurin hyöty puutarhassa saadaan kolmesta erilaisesta hyönteisryhmästä. Mukaan voi laskea myös muita selkärangattomia.

1. Pölyttäjät
Mehiläiset, kimalaiset ja muut pistiäiset, samoin kuin kärpäset, kovakuoriaiset ja muut kukissa vierailevat hyönteiset, huolehtivat puutarhan kukkien ja hyötykasvien pölytyksestä. Tämä näkyy sekä runsaampana kukintana että parempana satona.

2. Pedot
Petohyönteisistä on puutarhassa vain harvoin haittaa. Erityisen hyödyllisiä ne ovat silloin, kun ne ovat erikoistuneet kasvituholaisina pidettyihin hyönteisiin. Tunnettuja ja tehokkaita tuholaistorjujia ovat leppäpirkot ja harsokorentojen toukat. Myös pieni punainen hyrräpunkki on tehokas puutarhurin apuri, vaikkei se olekaan hyönteinen.

3. Maaperäeliöstö
Maaperän kätköissä elää suuri joukko selkärangattomia eläimiä, jotka hajottavat kuollutta kasviainesta ja kuohkeuttavat maata. Ne ylläpitävät maaperän rakennetta ja ravinteiden kiertoa.

Puutarhan monipuolisuus on avainasemassa, kun sinne halutaan houkutella hyödyllisiä hyönteisiä. Kukkien valinnassa kannattaa suosia pölyttäjille hyväksi todettuja lajeja, mieluiten kotimaisia tai muuten luonnonmukaisia kasveja. Eksoottisemmat lajit eivät aina tarjoa pölyttäjille sopivaa ravintoa. On myös tärkeää huolehtia siitä, että kukkivaa ravintoa on tarjolla varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Tämä onnistuu valitsemalla eri aikaan kukkivia kasveja.

Kukkien lisäksi monimuotoisuutta voi lisätä muilla keinoilla. Pihalle voi perustaa pienen vesielementin. Risukasa ja lahopuu tarjoavat piilopaikkoja ja ravintoa monille selkärangattomille. Hyönteishotelli puolestaan tarjoaa sopivia pesäpaikkoja joillekin mehiläislajeille.

Kiitos, että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: @hyonteismies – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tai esittää lisäkysymyksiä tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.