Ilmastonmuutosta ja muita luontoa ja ihmistä uhkaavia ilmiöitä vastaan voi taistella. Me Suomen Luonnossa teemme sitä julkaisemalla lehteä, ja olemme tehneet jo kauan: tällä numerolla saa alkunsa 80. vuosikerta.
Elokuussa kotelosta kuoriutunu liuskayökkönen viettää pitkän talven kellarissa tai luolassa lentääkseen taas alkukesästä. Kuva: Håkan Söderholm
Teksti: Heikki Vasamies
Joulukuun lopulla sysipimeänä sadepäivänä talomme alla oleva kosteusmittari näyttää lukua 65 %. Ei hyvä. Etelärannikon kosteassa talvessa levät, homeet ja sienet voivat paksusti. Olen huolissani talon alapohjasta, mutta myös siellä aikuisina talvehtivista perhosista. Kastepisaroiden kauttaaltaan verhoamat horrostajat tulevat olemaan kovilla, kun seuraava pakkasjakso alkaa. Kaksi päivää myöhemmin iltapäivällä maahan sataa ensilumi. Tuisku peittelee puut ja pihanurmen kauniiseen lumiharsoon. Pikkupakkasessa kosteusmittarin lukema talon alla putoaa 33 prosenttiin.
80 vuotta sitten, jolloin Suomen Luonto alkoi ilmestyä, edeltävä talvi 1940–41 oli kylmä mutta vähäluminen: Helsingin Kaisaniemessä talven keskilämpötila oli -8,4 °C. Viime talvena se oli +2,3 °C. Sellaisia näistä etelän talvista nyt on tullut. Mutta ei näihin ole pakko vain tottua – ilmastonmuutosta ja muita luontoa ja ihmistä uhkaavia ilmiöitä vastaan voi taistella. Me Suomen Luonnossa teemme sitä julkaisemalla lehteä, ja olemme tehneet jo kauan: tällä numerolla saa alkunsa 80. vuosikerta.
Helsingin yliopiston eläintieteen professori Paavo Suomalainen kirjoitti aikoinaan Luonnon Ystävä –lehteen arvion Suomen Luonnon ihka ensimmäisestä numerosta, vuosikirjasta 1941. Arviossaan hän hienosti hahmotti ja puki sanoiksi lehtemme tarkoituksen:
”Suomen Luonto -vuosikirjan tehtävänä on mielestäni lähinnä luonnonsuojeluaatteen levittäminen mahdollisimman laajoihin piireihin. Sen on jaettava lukijoilleen pätevää luonnonsuojelutietoa ja tuoreita uutisia, mutta sen on myös pystyttävä vetoamaan herättävästi suureen yleisöön.”
Osuvasti sanottu. 80 vuotta myöhemmin Suomen Luonto pysyy yhä linjassaan. Se puolustaa luontoa ja ympäristöä yhdessä suomalaisten kanssa, ja tarjoaa samalla tutkittua tietoa, luontoelämyksiä ja koskettavia lukukokemuksia. Katse on päättäväisesti tulevaisuudessa.
Heikki Vasamies
Suomen Luonnon päätoimittaja jota pohdituttavat etenkin eliöyhteisöjen ekologia ja evoluutio. Retkillä tulee tutkittua ja kuvattua kaikkea eteen osuvaa, eniten lintuja ja perhosia.
Tässä numerossa selvitämme, millaisen metsän peukaloinen tarvitsee ja opimme tuntemaan kaksi leppälajia. Tutustumme selkälokkiin ja löydämme ilmasta lintujen lisäksi monenlaista muutakin elämää. Tutkimme miten hyötyvät toisistaan sinivuokot ja muurahaiset, miten vihersammakot uhkaavat asuttamiaan eliöyhteisöjä ja mitä tapahtui, kun teeri ja riekko pesivät lähinaapureina. Lähdemme retkelle itäiselle Suomenlahdelle, tapaamme luontopolkuaiheista blogia pitävän Mika Markkasen ja julkaisemme talvikuvakisan voittajaotokset.
Kun kevätauringossa pohdiskelet pihan, puutarhan tai lähimetsän hoitotoimia, jätä tilaa luonnolle. Ehkä ainakin osan pihasta, pientareista tai lähimetsästä voi jättää luonnon huomaan?
Muutama vuosi sitten Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kevätsesongin aikaan erään latureitin varrella häiriköi hiihtäjien kertoman mukaan niin sanottu ”hullu” metso. Se oli hyökkäyksillään aiheuttanut mustelmia useammallekin suksijalle. Päätin käydä katsomassa paikkaa.
Vuoden ensimmäisessä numerossa päivitämme helmipöllön kuulumisia ja tutkimme elämää virtavesissä ja sisälle tulevia hyönteisiä. Vierailemme Puumalan Rokansaarella Aaro Hellaakosken jalanjäljissä ja Kaarinan Ryövärinluolassa hämähäkkien seurassa. Selvitämme, mitä tapahtuu ketun ja ilveksen kilpaillessa ja kerromme tuulivoimarakentamisen luontoselvitysten puutteista.