Poecile montanus

Tuntomerkit: Kauniin musta päälaki, vain pieni musta leukalappu, päältä harmaa ja alta valkeahko. Ti ti tsääää tsääää tsäääää ääni tunnusomainen, Keväällä myös haikea tjyyyy-tjyyyy-tjyyyyy-tjyyyyy –äänisarja kuuluu metsästä.

Elintavat: Aito metsän lintu. Kärsii voimakkaasti yksipuolisista metsistä, joissa ei toteudu aito luonnon monimuotoisuus.

Ravinto: Hyönteiset, selkärangattomat ja siemenet. Käy mielellään metsäruokintapaikalla.

Lisääntyminen: Kaivaa nokallaan lahokantoon tai katkenneeseen lehtipuuhun joka kevät uuden kolopesän. Pulaa sopivista lahopuista. Pesii joskus harvoin pienireikäiseen tiaispönttöön. Pönttö, jonka vie metsään hömötiaiselle, kannattaa täyttää kutterinpurulla lentoaukonkin yli.

Levinneisyys ja runsaus: Paikkalintu, pesii tunturikoivikkoja myöten koko maassa; kanta voimakkaasti vähentynyt ja luokiteltu sen vuoksi jopa erittäin uhanalaiseksi.

Tiesitkö? Hömötiainen oli ennen voimakasta vähenemistään yksi runsaimmista linnuistamme.

Kuva: Samuli Haapasalo