Suomussalmen itäosan Murhisalo joutui 1980-luvun lopulla keskelle metsäkiistaa. Vastakkain olivat Metsähallitus sekä luonnonsuojelijat, kulttuuriväki ja paikallisten vienalaiskylien, Kuiva- ja Hietajärven, asukkaat. Salomaa säästyi kuin ihmeen kaupalla ja on nykyisin osa Kalevalapuistoa.

Mitä Suomi olisi hyötynyt, jos alue olisi aikanaan hakattu ja puut rahdattu kiireellä tehtaan loputtomaan kitaan – tielinjat vedetty ja pilattu luonnontilainen maisema? Nyt retkeilykäytössä olevalla alueella voi pitkospuilta katsella maisemaa tai hiihdellä monimuotoisessa metsien ja soiden mosaiikissa.

Mitä Suomi olisi hyötynyt, jos Murhisalo olisi hakattu, kysyy Petri Karttimo

Kotini on erämaan reunalla. Laitan sukset jalkaan ja lähden pihasta suoraan maastoon. Mökki näkyy vielä selkäni takana, kun kuulen jo ensimmäiset tiaisten äänet. Puukiipijä piipittää vaimeasti jostain lumisten puunrunkojen takaa. Pihasta lintujen ruokintapaikalta lähteneet ahmanjäljet mutkittelevat edessäni juuri oikeaan suuntaan, kohti pohjoista.

Hiihto jatkuu kilometrejä ja alan lähestyä Kuusikkovaaraa. Se oli aikoinaan merkitty punaisilla hakkuunauhoilla ja tielinjakin ehdittiin hakata, mutta tietä metsään ei onneksi koskaan tehty.

Kevättalvisella hiihtoretkellä Pentti Linkolan kanssa keräsimme kaikki punaiset hakkuunauhat metsän ympäriltä ja hiihdimme lopulta juhlallisen värikkäissä nauhahanskoissa pitkin Lososuon reunoja.

Ohitan samoja metsänreunoja seuraten erämaisen Hoikan­ahon itäpuolelta ja alan lähestyä Murhijärveä. Minulle lupasi aikanaan jämerä metsäherra, että Murhijärveä emme hakkaa.

Jään koristeita rannassa. Kuva Petri Karttimo

Murhijärven saaressa ovat vieläkin nähtävissä vanhat vienalaiset kalamajat, jotka olivat tukikohtia kalareissuilla liikkuville kyläläisille. Runonlaulaja Domna Huovinen kalasti täällä aikanaan ja leiriytyi omassa majassaan. Erämaisen ja hienon järvimaiseman jälkeen sukset vievät kohti Losolehtoa, josta henkii talvinen rauha ja hiljaisuus. Teeren hyppy kiepistä säikäyttää liikkujan.

Kun Murhijärven metsäkiista oli asemasotavaiheessa, yritti hakkuita suorittanut taho, Metsähallitus, tehdä toiselta puolelta saloa tietä Murhijärvelle. Sattumaa oli, että hiihdimme Timo Karjalaisen kanssa Losolehdossa ja kuulimme koneiden lamaannuttavaa ryskettä Lahnavaarasta, salon länsireunalta. Timo soitti lankapuhelimella eduskuntaan kansanedustaja Erkki Pulliaiselle ja kertoi toivottomasta tilanteesta.

Töyhtötiainen on merkki hyvästä metsästä. Kuva Petri Karttomo

Ihme tapahtui, ja tien teko loppui seuraavana päivänä. Koneiden ryske lakkasi kuulumasta ja alkuperäinen metsän rauha palasi. Nyt Losolehdossa natisevat valtavat aihkipetäjät lumen painosta.

Kadotetut ahman jäljet ovat edessäni ällistyttävän tuoreina. Näädän parijälki halkoo mutkitellen metsää. Miksi ahma on kiertänyt tuon lumisen kumpareen. Eihän vain mesikämmen nuku siellä? Seison melkein päällä. Näkyykö hengitysaukkoa, ehdin ajatella. Päätän muina hiihtäjinä livahtaa vaivihkaa paikalta taakseni pälyillen.

Huojentuneena hiihtelen Lososuon tasaisen valkoista pintaa. Tausahon kuuset alkavat hahmottua vastarannalla. Päivä on ohittanut aikaa sitten kirkkaimman hetkensä, mutta Tausahosta kuuluu lintujen ääniä. Hömötiaisia, töyhtötiaisia, palokärkiä ja pyitä asuu tässä hienossa metsässä.

Erämaan rauhaa. Salomaan rauhaa. Kalevalaseura ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tukivat Murhisalon suojelua vienankarjalaisen eräkulttuurin muistomerkiksi. Luontoliittolaiset opiskelijat Oulusta olivat mukana kansanliikkeessä. Rajanpinnan kulttuurierämaa säästyi. Kuva Petri Karttimo

Sukset vievät pitkin Saarisuon rämeitä. Suo rajautuu reunoiltaan vanhaan hakkuualueeseen. Kun päättäjät aikanaan kyselivät Murhisalon rajoja, piirsin repaleiseen maastokarttaan punaisella tussilla rajat, jotka faksattiin eri tahoille.

Myöhemmin alueen pohjoisosaan tuli suojelualueen laajennus, josta kukaan ei osannut edes haaveilla. Salon ulkopuolella olevia pieniä metsäsaarekkeita liitettiin vanhojen metsien suojeluohjelmaan.

Kuulas alkuillan pakkanen kiristyy. Valtava kuu nousee itäisen metsämaiseman ylle. Tulen ladulle, josta olin aamulla hiihtänyt. Ympyrä sulkeutuu.

Vanha viisaus sanoo: kun otat erämaalta, mieti mitä annat sille. Hyvä ajatuskin on antamista. Loppumetreillä latu on tallattu ja valtavat ahman jäljet johtavat pihaan. Lintujen ruokinta-automaatin naru on purtu poikki ja talipallojen kanssa on leikitty. Tintit ovat paenneet pönttöihin.

Murhisalon luonnonsuojelualue

Murhijärven erämaa on itäkainuulaista salomaata, joka koostuu Lososuon ja Saarijärven soidensuojelualueesta ja sitä ympäröivistä vanhojen metsien suojeluohjelman alueista. Alue on osa Kalevalapuistoa. Murhisalo on Suomen ainoiden vienankarjalaiskylien, Kuivajärven ja Hietajärven, ikiaikaista nautinta-aluetta. Murhisalo soveltuu hyvin päiväretkeilyyn.

kulttuuriluonnonsuojelumetsätMurhisalo

Tilaa Suomen Luonto!

Avain ajankohtaisen ja innostavan luontotiedon aarreaittaan alk. 19,40 € / 3 lehteä + digipalvelu.
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.