Paikoitellen sieniä on ollut hyvin, paikoin huonosti. Mutta kantarelleja on laajalti ollut ennätysmääriä ja toinen tämän syksyn yllättäjä on ollut tuhtihaarakas Ramania boreimaxima. Tämä haarakaslaji on Suomen suurin Ramania-suvun edustaja ja voi kasvaa monen kilon painoiseksi jötkäleeksi. Laji viihtyy kuivilla mäntykankailla ja kasvaa usein pikku ryhminä.

Erään vihjeen perusteella osasin lähteä etsimään niitä Hämeenkankaalta Kankaanpäästä. Yllätys olikin hämmentävä, niitä tuli jatkuvasta vastaan karujen kangasmaastojen halki kulkevien teiden varsilla. Parhaassa esiintymässä oli 30 itiöemää, isoja ja pieniä. Suurin itiöemä painoi 3635 grammaa K-marketin kassan hedelmävaa’alla punnittuna. Yhteensä laskin muutaman kilometrin sisällä 109 itiöemää – kuinka paljon niitä kaikkiaan olikaan koska samanlaista maastoa jatkui kilometrikaupalla! Varmaan tuhansia!

Testaa sienitietosi

Testaa oletko sienivelho!

Tuhtihaarakas on nuorena maukas ruokasieni, mutta vanhemmiten se käy kitkeräksi. Siksi kannattaa valita nuoria, vielä oranssinkeltaisia haarakkaita, vanhemmiten se muuttuu kellanruskeaksi ja hauraaksi. Huomattavaa siinä on tappimainen, valkoinen jalka, joka voi olla varsin ”tuhti”, möykkymäinen. Jalan malto on valkoista. Lajia voi valmistaa ruoaksi monipuolisesti paistoksiin ja wokkeihin eräänlaisena nuudelien korvikkeena.

Hämmentävää on, että laji sai tieteellisen nimensä vasta 2000-luvulla suomalaisten Ilkka Kytövuoren ja Mika Toivosen ansiosta. Tätä ennen se oli ollut vain ”keltahaarakas” ilman tieteen nimeä. Keltahaarakas on kuitenkin tuon parikymmentälajisen joukon ryhmänimi ja sen nimistä lajia ei ole.