Huhtikuulla lenkkipolun varrella kukintaansa aloittava sinivuokko ei ole aina nimensä veroinen. Kukat voivat olla tyypillisen sinivioletin sijaan valkoisia, punasävyisiä tai jopa kirjavia.

Sinivuokon terälehdissä on antosyaaneja, jotka tekevät kukasta värikkään ja pölyttäjiä houkuttelevan. Monia niistä käytetään teollisuudessa elintarvikkeiden ulkonäköä parantavina väriaineina. Antosyaanit syntyvät monivaiheisessa solutason reaktiossa, johon osallistuu useita entsyymejä ja muita aineita.

Pitkässä valmistusketjussa sattuu todennäköisemmin virheitä kuin lyhyessä. Yhdenkin tarvittavan entsyymin poikkeavuus saa lopullisen väriaineen näyttämään aivan muulta kuin normaalina pidetyltä sinivioletilta. Tämän takia monista antosyaaneihin luottavista sini- ja punakukkaisista kasveista nähdään usein erilaisia värimuotoja.

Itse poikkeavat entsyymit saavat alkunsa mutaatioista eli sattumanvaraisista muutoksista kasvin geeneissä. Mutaatioita tapahtuu kaikkien lajien perimässä vaihtelevaan tahtiin eikä luonnon monimuotoisuutta olisi ilman niitä.