Vuonna 1970 Suomen Luonto muuttui järjestölehdestä tilattavaksi aikakauslehdeksi. Samalla lehden linja muuttui kantaaottavammaksi ja laajemmin luonto- ja ympäristöasioita käsitteleväksi. Muutokseen vaikuttivat etenkin ympäristönsuojelun professori Pekka Nuorteva, joka oli silloin Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja, sekä lehden vetäjäksi tullut Teuvo Suominen. Tästä alkoi lehden kehittyminen vuosikymmenten mittaan nykytilaansa.

Näköala Keski-Euroopasta

”Joidenkin Mera-johtajien taannoin esittämät  väitteet ”kourallisesta ihmisiä”, jotka kaipaavat laajoja metsäalueita tai haluavat kävellä koskemattomassa erämaassa ovat pelkästään lapsellisia. Erityisen lapsellisen, jopa tahallisen vääristellyn leiman tällaiset väitteet saavat, jos asiaa tarkastelee keskieurooppalaisesta näkökulmasta”, kirjoittaa toimittaja Asko Vuorjoki.

”Vietettyäni neljä vuotta ulkomaankirjeenvaihtajana Länsi-Saksassa ja tarkasteltuani noita eurooppalaisia miljoonamassoja, jotka kiertävät rauhattomasti mannertaan kuin muutaman neliömetrin häkkiin suljetut viilieläimet, olen vakuuttunut erityisesti nykyajan ihmisen vapaan luonnon tarpeesta ja sellaisten laajojen   erämetsien kaipuusta, joita ei ole pilkottu moottoriteillä.”

Vuorjoki kertoo koonneensa havaintonsa lukemattomista tapaamisista monenlaisten ihmisten kanssa, jotka ulottuivat  taksinkuljettajista, korkearvoisiin johtajiin, kansanedustajiin ja diplomaatteihin.

”Melkeinpä poikkeuksetta nämä ihmiset ryhtyivät kiihkeästi selittämään, kuinka Suomi on Euroopan viimeisiä vapaiden luonnonolosuhteiden maita, mikä on mittaamattoman arvokas kansallinen omaisuus.”

Teksti: Jorma Laurila