Katselen kadonnutta maisemaa. Sellainen vahva tunne tulee, kun löydän netistä vanhan kuvan Helsingistä. Se esittää Marian sairaalan eteläosaa Helsingin länsiosassa ja näkymää, joka sairaalan mäeltä avautui etelään Hietalahden ja Jätkäsaaren suuntaan.

Kuva näyttää karusti, mitä kerran oli. Samalla se muistuttaa, miten jokseenkin kaikki luonto ja ihmisen vanha kulttuuri on 120 vuodessa hävitetty koko laajasta näkymästä.

Nyt menevät loputkin. Tammikuussa 2023 korkein hallinto-oikeus päätti, että kuvan etualan neljä vanhaa asemakaavassa suojelua rakennusta saa hävittää tai purkaa ja siirtää. Helsingin kaupunki ja kiinteistösijoittaja Keva (entinen Kuntien eläkevakuutus) sekä YIT-rakennusyhtiö haluavat korvata massiivisella tornitalorykelmällä yhden Helsingin parhaiten säilyneistä 1890-luvun ympäristöistä.

Kuva on aivan 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta.

Alta sen saa avattua isona.

Kuva Marian sairaalan eteläosasta on otettu 1899 ja 1904 välillä. Ajoitus perustuu jäänmurtaja Sampoon ja siihen, ettei taustalla ole vielä rakennettu Köydenpunojankatu 1:n asuinrakennusta. Näkymä viehätti myös aikalaisia.”Ruoholahden puolella rantaa kohti wiettäwällä alalla on talousrakennus, kulkutautipawiljongit, desinfisioimishuone y.m. Koska itse sairaalarakennus on yläwällä paikalla, eiwät edellämainitut rakennukset mitenkään rajoita tahi haittaa miellyttäwää näköalaa Ruoholahden yli, länteenpäin on myöskin näköala wapaa. Sopiwampaa ja raikkaampaa paikkaa tuskin olisi woinut toista löytää.”, kirjoitti Uusi Suometar 22. syyskuuta 1894. Kuva Helsingin kaupunginmuseo

Merellä melko keskellä komeilee Suomen ylpeys jäänsärkijä Sampo. Se aloitti työnsä talvella 1899. Monesti sen lähtöä talvi-aherrukseensa varmaan seurattiin myös Marian sairaalan pihalta; olihan laivan joviaali kapteeni L. Melan aikansa julkkis ja maan parhaana talvimerenkulkijana tunnettu. Sampo romutettiin vuonna 1960.

Kuva on näkymä matalaan puutalokaupunkiin. Sen vasemmassa laidassa näkyy brutaalisti maiseman katkaisseen Porkkalankadun sillan tieltä hävitettyjä niin sanottuja Ruoholahden villoja.

Villoista oikealle komeilee yksi Ruoholahden kaakelitehtaan päätyfasadista. Kaakeliuuneistaan kuulun tehtaan fasadit suunnitteli Ateneuminkin arkkitehtinä tunnettu Theodor Höijer. Tehdas tudorilaisine fasadeineen sai mennä kirjapainotalon tieltä 1950-luvulla. Kaakelitehtaasta oikealle näkyy niin ikään Höijerin suunnittelema Max Fazerin sokeritehdas ja edelleen oikealla Hietalahden puusepäntehtaan pitkä ikkunallinen rakennus. Iso tehdas valmisti jokseenkin kaikkea mahdollista puusta, paljon esimerkiksi valmistaloja joita tilattiin myös Venäjälle myös keisarillisen perheen tarpeisiin. Oli kuvan alueella metallipajojakin, joissa on tehty jopa teräksinen silta Oulujoen yli ja iso majakka Selkämerelle.

Theeodor Höijerin kaakelitehtaan pääty vasemmalla. Oikealla alhaalla yksi nyt tuomion saaneista rakennuksista.

 

Höijerin suunnitema kaakelitehtaan pohjoisfasadista vuodelta 1888. Kuva: Helsingin kaupunki.

 

Puusepäntehtaan rakennus säilyi viimeisenä kaikista tehtaista, ja purkamista vastustivat niin rakennustaideväki kuin kaupunginmuseo. Tämä ei auttanut, vaan rakennus sai väistyä 1980-luvun puolivälissä. Pieni pätkä Theodor Höijerin ja arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjernan tiilirakennuksesta säästettiin sisäpihalle.

Tupakkatehtaan vasemmalla puolella on ilmeisesti Grahn, Hedman ja Wasastjernan suunnitteleman vuoden 1893 asuinrakennuksen pääty, jossa erottuu asfaltti- ja rakennustarvikeliike Wilckenin mainos. Arvorakennus purettiin 1960-luvun lopulla, ja tontti jäi pitkäksi aikaa tyhjäksi.

Vuonna 1893 valmistunut Köydenpunojankatu 5 näkyy kaukana kuvassa. Se oli 1967 jo näin rapistunut. Huonokuntoiseksi päästäminen on yksi tavallinen purkua valmisteleva toimi nykyäänkin. Näin vaikutetaan mielikuvaan. Ehkä tätä oli myös se, että Helsinki hääti Marian alueella päiväkodit ja repi rakennusten sisäosia. Alueelle syntyi autio ja hylätty tunnelma. Kuva Constantin Grünberg / Helsingin kaupunginmuseo

 

Oikealla sivustallaan kuva näyttää joukon hienoja ja nyt haudattuja saaria. Puusepäntehtaan pitkän tiilirakennuksen oikealla puolella on Munkkisaari ja sen oikealla puolella Hernesaari. Ne molemmat katosivat Hernesaaren alueen merentäyttöön.

Niistä oikealle erottuville Jätkäsaarelle ja Hietasaarelle kävi samoin. Kaukana näkyy sentään jotain säilynyttä, metsäinen Pihlajasaari, jonne oli myös satamasuunnitelmia. Sen viereen Melkin saarelle kaupunki kaavaili vain kuusi vuotta sitten massiivista merentäyttöä ja 5000 asukkaan lähiötä. Tämän korkein hallinto-oikeus esti.

Avauskuvan näkymäsekori vuoden 1909 kartalla. Jätkäsaari = Busholmen. Kuvan sektorin saarien ulkopuolella on hävitetty lähistöltä laajasti muitakin saaria. Saarien säilyneitä muotoja ei ole haluttu tuoda jälleen esiin uutta rakennettaessa. Kartan lähde: kartta.hel.fi

Pitääkö kaikki hävittää?

Kysymys ei koske vain historiaa, vaan juuri nyt neljää etualan rakennusta ja niitä ympäröivää puistoa.

Siis aluetta, jolla Pia Kuusiniemen ja Krista Muurisen ympäristöhistoriaselvityksen mukaan on ”historiallisen kaupungin puutalovyöhykkeen osana on erittäin tärkeä merkitys – ei vain yksittäisten säilyneiden puutalojen – vaan myös sen tähden, miten ne liittyvät laajempaan kaupunkirakenteelliseen ja maisemalliseen kokonaisuuteen.”

Tällä he tarkoittavat sitä, että Marian sairaalan eteläosa yhdistää Ruoholahden villojen säilyneen osan ja Hietaniemen hautausmaan vanhan osan. Iso kaistale vanhaa ja matalaa ja myös vihreätä kaupunkia on kuin ihmeen kaupalla säästynyt.

Maria on yksi kohde vuonna 2021 ilmestuneessä Kenen kaupunki -pamfletissa, jossa nykyisen kovan kaupunkisuunnittelun esimerkkejä käydään läpi. ”…Marian alueen täydentämisen lähtökohdaksi pitäisi ottaa suojeltujen rakennusten säilyttäminen ja pienempi määrä uutta rakentamista”, tiivistää siinä näkemyksensä Jukka-Pekka Flander. Hän korostaa paikan ainutlaatuista arvoa ainoana suurelta osin säilyneenä kulkutautisairaalan rakennuskokonaisuutena. (Puutkin ovat alueensa vanhimpia, osin yli satavuotiaita.)

Marian puutalot ovat viehättävä näky. Niissä puhuttelee historia. Kuva Jukka-Pekka Flander

 

***

Ongelmaksi Marian alueelle koitui, kun sairaala lopetti ja tila vuokrattiin startup- ja kasvuyritysten Maria 01 -hankkeelle. Se vaikutti hyvältä hankkeelta ja oli sitä, uuden kehittämistä vanhassa ympäristössä. Kuin käenpoika Maria 01 alkoi kuitenkin syödä koko aluetta, kun se toi julkisuuteen vision kasvusta joko Euroopan tai Pohjois-Euroopan suurimmaksi kasvuyrityskeskittymäksi.

Tämä visio esiteltiin, pitchattiin aivan kuin pikkuinen kasvuyritys rahoitusta hakiessaan luo kuvan tuotteestaan jonain mullistavana. Helsingin kaupunginvaltuusto oli tuosta noin vaan valmis luopumaan 1890-lukunsa historiasta ja muuttamaan suojeluasemakaavaa vuonna 2020. Jo siinä vaiheessa mukana olivat Keva ja YIT.

Kaavasta valitettiin. Viime vuoden alussa Helsingin hallinto-oikeus totesi sen lainvastaiseksi, sillä eteläosan arvojen säilyttämisen mahdollisuuksia ei ollut kunnolla tutkittu.

…kaavaa valmisteltaessa ei ole tutkittu lainkaan vaihtoehtoa alueen kehittämisestä ja arvokkaiden rakennusten jatkokäyttömahdollisuuksista siten, että asemakaava-alueen eteläosalle osoitettavan uudisrakentamisen yhteydessä myös siellä olevia rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia voitaisiin säilyttää .

Helsingin kaupunki valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). KHO päätyi äänestyksen jälkeen yllättäen rakentamisen sallivaan ratkaisuun, jonka mukaan rakennusten arvo ole riittävä, jotta niiden säilyttämistä tulisi (edes) tutkia.

”ei voida katsoa, että eteläosan rakennuksilla olisi sellaisia erityisiä rakennustaiteellisia, historiallisia ja kaupunkikuvallisia arvoja, joita ei saisi missään tapauksessa heikentää.”

Valtava rakentaminen, jossa noin hehtaarille saa tehdä yli 50 000 kerrosneliömetriä tornitaloja, sain näin lainvoiman. Liikennettäkin on tulossa lisää ja kallioon peräti 350 auton parkkihalli.

 

Tornitalojen rykelmä katkaisisi vihreän vyöhykkeen, joka nyt yhdistää Hietaniemen alueen (taustalla) ja etualan Ruoholahden villojen kolmion. Suojellun Ruoholahden villojen puutaloryhmän viereen kohoaisi rakennusten seinä, joka samalla veisi alueen ainoan avonaiseksi jääneen eli ilta-auringon puoleisen sivun. Kuvassa katoille on sijoitettu puita, kuten toisinaan tehdään maisemalle häijyä tekevissä suunnitelmissa tai ainakin suunnittelukuvissa; Mariassa määräyksissä edellytetään tietyissä paikoin pikku puita. Kuva AOR-arkkitehdit, JKMM-arkkitehdit.

Talomuuri lännestä. Vihreää on tuotu mielikuvaa keventämään myös heijastuksena. Todellisuudessa vieressä ei ole tiheää puustoa vaan vilkasliikenteinen katu. Talorivi lisää kadun saastekuormaa, mutta rakennusten ilmanotto on määrätty ilmanlaadun takia riittävän ylös. Kuva AOR-arkkitehdit, JKMM-arkkitehdit.

Korkein hallinto-oikeus vetosi perusteluissaan yllättävästi myös meluntorjuntaan.

”Alueelle aiheutuu saadun selvityksen perusteella Mechelininkadun ja Porkkalankadun liikenteestä voimakasta liikennemelua. Nämä kaava-alueen erityispiirteet huomioon ottaen on pidettävä selvitettynä, ettei kaavamuutoksen tavoitteena olevaa täydennysrakentamista tavoitellun rakentamisen määrä ja uudisrakentamiselle asetetut, muun ohella meluntorjuntaa koskevat vaatimukset huomioon ottaen ole mahdollista toteuttaa ilman, että alueen matalaan ja väljään rakentamiseen liittyviä rakennetun ympäristön arvoja samalla menetetään…. ”

Kaupungin asemakaavan selostuksesta selviää kuitenkin, ettei alue ole kaupungin yleistasoon nähden erityisen meluisa – vaikka sen alueella ei ole minkäänlaista meluntorjuntaa. Helsinkiläisistä 40 prosenttia asuu normit ylittävällä melualueella. Marian alueella on asuttu, ja se on ollut sopiva päiväkotikäyttöön. Jo kevytkin meluseinä alentaisi melua dramaattisesti edelleen niin että alue olisi meluarvoiltaan koko alaltaan selvästi suositusten mukainen.

Ytimessä on rakentamisen määrä, johon KHO ei ottanut kantaa. ”Täydennysrakentamisessa” on siis kyse yli 50 000:sta lisäneliöstä, kun entisen sairaalan ja nykyisen kasvuyrityskeskuksen monien rakennusten yhteiskoko on noin 20 000 neliötä. Jo asemakaavan selostuksessa todetaan ohimennen, että puolet rakentamisesta olisi muiden kuin kasvuyritysten tarpeisiin.

Korkein hallinto-oikeus äänesti asiassa. Eri mieltä päätöksestä oli oikeusneuvos Jaakko Autio. Hänen lausuntonsa sivusi myös meluasiaa:

”Se, että alueelle aiheutuu saadun selvityksen ja katselmuksen havaintojen perusteella Mechelininkadun ja Porkkalankadun liikenteestä nykytilanteessa merkittävää liikennemelua, ei ole esteenä meluntorjunnan toimenpiteiden selvittämiselle sekä alueen riittäville meluntorjuntatoimenpiteille. Selvitysten ja katselmuksen havaintojen perusteella voidaan todeta, että alueen melutilannetta on mahdollista parantaa monin eri tavoin… Täydennysrakentamisen ratkaisu, jossa on sovitettu yhteen sekä liikenteen aiheuttamat haasteet että alueen arvokkaan rakennuskannan ja ympäristön antamat reunaehdot olisi tullut selvittää, kun otetaan huomioon tarve säilyttää jäljellä olevaa Helsingin kaupungin historiaa jälkipolville sekä vaalia arvokasta aluetta.”

Oikeusneuvos Aution ajattelu on mielestäni tässä hyvin harkittua.

Ennen toimitilahanketta Helsingillä ei ollut mielenkiintoa alueen meluntorjuntaan, vaan katua reunustaa hutera lauta-aita jossa on portti avoinna suoraan kadulle. Kun alueelta haluttiin suojelu pois, Helsinki myös huomasi, etteivät lastentarhat tai muu arvorakennuksissa oleva toiminta sovikaan alueelle eikä sillä ole rakennuksille mitään käyttöä. Samaan aikaan hieman pohjoisempana suoraan Mechelininkadun varrella on kaksikin lastentarhaa ja koulu.

Lasten Maria. Helsinki lopetti päiväkodit alueelta ennen kuin sitä esiteltiin syksyllä KHO:lle. Huomaa uusittu peltikatto, joka viittaa kaupungin suunnitelleen alun perin puutalojen säilyttämistä ja niiden kunnon vaalimista: myös niiden ilmanvaihtoa uusittiin. Kuva Jukka-Pekka Flander

***

Se, että Maria 01 tarvitsisi juuri 50 000 kerrosneliömetriä ”lisätilaa” eli tilojensa kolme ja puolikertaistamista, ei ole saanut koko hankkeen aikana perustetta.

Suuruuspuheet ovat hävinneet, kun hankkeen päätöksenteko on edennyt.

Kun syyskuussa 2019 tarvittiin kaupungilta poliittisia ratkaisuja, viestittiin Euroopan suurimasta startup-kampuksesta.

”Startup-kampus Maria 01, jonka taustalla ovat Slush-tapahtuman omistava Startup-säätiö, Helsingin Uusyrityskeskus sekä Helsingin kaupunki, on aloittanut laajennuksensa Euroopan suurimmaksi startup-kampukseksi.”

(Euroopan suurin kasvuyrityskeskus on STATION F Pariisissa.)

Poliitikoille hanketta kaupattiin Pohjois-Euroopan suurimpana kasvuyrityskampuksena.

Helmikuussa 2022 hanke oli kaupungin viestinnässä kutistunut ”Pohjois-Euroopan mittakaavassa merkittäväksi”.

Nyt tammikuussa 2023 Helsinki toteaa, että ”uudesta rakennuskokonaisuudesta merkittävä osa” on startup- ja kasvuyrityskäyttöön painottuvaa.

Merkittävä osa, eli alle puolet, ja sekin vain ”painottuu”.

Vaikuttaa siltä, että naamiot on riisuttu. Marian alueelle on tulossa myös suuryrityksiä, mihin Helsinki itse asiassa jo viittaakin viestinnässään korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Siinä  kaupunki maalailee myös kuvaa, että peräti Suomen kilpailukyky ja houkuttelevuus ovat vaarassa jos suojelua ei saada kumottua. Helsinki mainostaa KHO:lle keskuksen muita vuokratiloja korkeampaa käyttöastetta, mutta ei mainitse, että se subventoi rajusti Starup Maria Oy.n vuokratasoa. Markkinavuokraa alhaisempi hinta ylläpitäisi kysyntää missä tiloissa tahansa. Tarkoituksellisesti uusi rakentaminen on myös tuotu Maria 01 brandin alle, vaikka kyse on alun perin Lemminkäisen ja sittemmin YIT:n ja Kevan hankkeesta, joka vain vuokraisi osan tiloistaan kasvuyrityksille.

Totuus on, että kasvuyrityskeskuksen laajennustarpeisiin voitaisiin rakentaa huomattavasti vähemmän, arvatenkin niin vähän, että samalla säästettäisiin tärkeä pala vehreää ja arvokasta Helsinkiä.

Kaavassa ei ole rajoituksia sille, mikä osa sijoittajan tulee varata kasvuyrityksille. Euroopan suurinta kasvuyrityskeskusta ei ole ollut tulossa, mutta visiointi auttoi siinä, että kulttuuri- ja luontoarvot hävisivät.1890-luku saa mennä. Pitchauksena suuruuspuheet toimivat, ja se riitti.

 

Helsinki on laittanut päiväkotirakennuksen säppiin. Kuva Antti Halkka

***

Sivuvaikutuksena korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä heikennettiin koko Suomen kaavoituksella tehtävää suojelua, niin rakennussuojelua kuin ehkä luonnonsuojeluakin. Päätöstä lukiessa voi päätellä, että korkeimman hallinto-oikeuden mielestä kulttuuriperintöä voi kevennetyin perustein hävittää, jos sattuu olemaan meluisaa tai jos toimija ei muutoin saa haluamaansa rakennusoikutta.

Vaarassa voi olla koko kaavamerkintöjen suojeluapparaatti, jolla rakennusperinnön ja luonnon suojelemista on tähän asti paljolti hoidettu.

Tätä mieltä on Kenen kaupunki -kirjaan Mariasta kirjoittanut Jukka-Pekka Flander. Hän ei ole kuka tahansa, vaan äskettäin eläkkeelle jäänyt ympäristöministeriön ympäristöneuvos, jonka virkatyöhön kuului kansallispuistoverkon kehittämisen ohella usein rakennussuojelua sivuavia kysymyksiä ja esimerkiksi luonnon- ja kulttuuriperinnön yhdistävien kansallisten kaupunkipuistojen perustaminen.

Flanderin mukaan KHO:n päätöksellä on ”arvaamattomat vaikutukset kaavasuojeluun”, jonka roolia keveytensä vuoksi halutaan nykyisin suosia. Hän selittää, että vaikka kohteen arvo muun muassa tyyppinsä ainoana edustajana olisi kiistaton, väistyvän kaavan suojelumerkintöjä ei tarvitse nyt saadun tulkinnan mukaan välttämättä ottaa huomioon edes tutkimalla säilyttävää ratkaisua, jos suojelurakennukset eivät edistä uudelle kaavalle asetettua tarkoitusta. Tämä tarkoittaa Flanderin mukaan sitä, että ennen arvossaan pidetyillä sr 1- tai sr 2-merkinnällä suojellut rakennukset saa purkaa tai siirtää, mikäli ne eivät edistä paikalle keksittyä uutta tarkoitusta. Flander pitää KHO:n ratkaisua vaarallisena ennakkopäätöksenä myös luontokohteiden kaavasuojelun näkökulmasta.

Kaupunkisuunnittelussa näyttää muuallakin kuin Helsingissä olevan menossa kovien arvojen esiinmarssi, uusi kausi jona merkittävä osa aikaisempina piittaamattomuuden kausina säilynyttä kulttuuriperinnöstä menetetään. Hallinto-oikeuksilta odotetaan tällaisina aikoina tasapainottavaa vaikutusta, jossa viime kädessä on kyse myös perustuslain 20§:n ympäristöperusoikeudesta. Sen mukaan ”vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille”.

Hernesaarta (kaksitasosta oikealle) ollaan menettämässä vuonna 1930. Kuva Foto Roos / HKM

EDIT 1.2.2023 klo 7:30 Tarkennettu J-P Flanderin kommentteja. 8:30 Tarkennettu omistusrakennetta ja lisätty tieto tuetusta vuokratasosta. 10:20 Tarkennettu joitain yksityiskohtia. 10:50 Lisätty kartta ja sen teksti. 17:30 lisätty kuvatekstiin maininta, että kaava edellyttää paikoin pikku puita katolle. Lisätty kuvatekstiin maininta uusitusta peltikatosta ym. 23:50 Lisätty Uuden Suomettaren lainaus kuvatekstiin.

1890-lukukaupunkisuunnittelu. korkein hallinto-oikeuskulttuuriarvot

Tilaa Suomen Luonto!

Avain ajankohtaisen ja innostavan luontotiedon aarreaittaan alk. 19,40 € / 3 lehteä + digipalvelu.
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.