Urjalassa heinäkuun alussa huomasimme illan pimentyessä heinikossa neonvihreänä loistavia pisteitä. Arvelimme niitä kiiltomadoiksi, mutta eläin olikin jokin peräpäästään käpertynyt hyönteinen. Loistava piste oli sen peräpään alla. En löytänyt sellaista kirjoista.

Kiiltomatohan se oli. Se on hiukan harhaanjohtavasta nimestään huolimatta hyönteinen, kovakuoriainen. Koiraita valollaan houkutteleva naaras jää toukkamaiseksi. Koiras on selvä kuoriainen, joskin sen peitinsiivet ovat varsin pehmeät, aivan kuten lähisukuisilla sylkikuoriaisilla. Myös koiraat ja täysikasvuiset toukat loistavat, mutta paljon heikommin kuin naaraat.

Valo syntyy entsyymitoiminnan avulla ja on hyvin tehokasta kylmää valoa. Vain kymmenisen prosenttia energiasta muuttuu lämmöksi, kun hehkulampussa suhde on päinvastainen, vain kymmenisen prosenttia muuttuu valoksi. Eipähän elävässä solukossa voisi muunlaista valoelintä ollakaan. Kiiltomadot ovat erikoistuneet syömään maakotiloita.

Lounais-Suomessa on harvinaisena tavattu toinenkin kiiltomatojen heimon laji, tuikemato. Se on kiiltomatoa selvästi pienempi, ja molemmilla sukupuolilla on pienet peitinsiiven tyngät.