Yöllä tuuli ja satoi rankasti. Varpu-myrsky pyyhki Suomen yli ja vei sähköt jopa 13 300 asiakkaalta sähköverkkoyhtiö Elenian alueella. Onneksi on syksy ja keli leuto – talvella talot kylmenisivät nopeasti.

Urjalassa punasävyisen hallin kyljestä nousee korkeuksiin piippu, jonka yllä ilma väreilee lämpöä. Hallin korkeiden liukuovien takaa pilkottaa vaikuttavan kokoinen kasa metsähaketta. Tänne varastoitu puupolttoaine riittää talven kylmimpien kuukausien ajaksi, vaikka rekat eivät hetkeen pääsisi tuomaan uutta kuormaa.

Matka Tampereelta Urjalaan vei autolla vajaan tunnin. Peltoja, metsää, huoltoasema, peltoja, metsää. Tie Pirkanmaan eteläkärkeen kulkee E63:a, eurooppatie Sodankylästä Turkuun. Tuttavallisemmin ysitie.

Lämpövoimalan valvomo on kaunistelematon toimistohuone, jossa työtakkiin ja firman lippalakkiin pukeutunut Airanteen Energia Oy:n toimitusjohtaja, maanviljelijä Simo Vehmaa ottaa vieraat vastaan.

Vehmaa kertoo nukkuneensa levottomasti, sillä myrskyt uhkaavat sähkön jakelun lisäksi lämmönjakelun toimintaa.

Edes kaukolämpö ei toimi ilman sähköä: Puhaltimet ohjaavat palamisilmaa kattilan syövereihin, jotta puusta saataisiin kaikki lämpö irti. Pumput saavat kuuman veden virtaamaan putkistossa kohti asiakkaiden asuntoja, koulua sekä pian valmistuvaa uutta paloasemaa.

Lämpölaitos ylläpitää elämää Urjalan keskustan keskeisissä kiinteistöissä.

Simo Vehmaa vei toimittajan katsomaan Airanteen Energian lämpölaitosta. Kuva: Vili Pötry

Suuri osa metsäenergiasta on Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastojen mukaan metsäteollisuuden sivutuotetta: tällöin puu on jo palvellut korkeamman jalostusarvon tarkoituksissa ja jäljelle jäävä jae hyödynnetään energiana. Merkittävä osuus on selluteollisuuden jäteliemien polttoa.

Kuitenkin myös suoraan energiakäyttöön ohjautuu puuta, kuten täällä Urjalassa. Puun käyttö lämmöntuotannossa on kaksinkertaistunut viimeisen vuosikymmenen aikana.

Kuvaaja on tehty mukaillen Luonnonvarakeskuksen vuoden 2020 tilastojulkistusta. Teollisuus-osio sisältää muun muassa saha- ja selluteollisuuden, ja sieltä lämpölaitoksille päätyvä virta koostuu pääosin selluteollisuuden jäteliemistä.

Metsäenergian kasvulle on energiayhtiöiden näkökulmasta hyvät taloudelliset perusteet. Valtio tukee puun polttoa epäsuorasti, sillä toisin kuin fossiilisten polttoaineiden kohdalla, kiinteistä biopolttoaineista ei tarvitse maksaa energiasisältöveroa eikä hiilidioksidiveroa. Biokaasu sen sijaan on pantu verolle.

Energiateollisuus ry on aiemmin julkisesti torpannut Ilmastopaneelin ehdotuksen metsäenergian verotuksesta – teollisuus toivoo mieluummin porkkanaa kuin keppiä.

Samaan aikaan metsien hiilinielu on pienentynyt radikaalisti. Vuonna 2011 metsät sitoivat reilusti yli 30 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, kun vuonna 2021 nettonielu oli enää 8,3 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Maankäyttösektori olikin Luken tietojen mukaan vuonna 2021 ensimmäistä kertaa päästölähde, eli Suomen metsien puusto ja maaperä sitoivat hiiltä vähemmän kuin muun muassa viljelysmaat ja kosteikot päästivät ilmakehään.

Syitä on monia. Keskeistä on hakkuumäärien kasvu ja samanaikainen metsien kasvun heikkeneminen, joka taas johtuu muun muassa mäntymetsien peräkkäisistä huonoista kasvukausista sekä niiden ikääntymisestä erityisesti pohjoisessa Suomessa.

Hiilen sidonta eli hiilinielu on vahvinta, kun metsä on noin 20–60 vuotias. Metsänomistajana Simo Vehmaa tunnistaa ilmiön.

”Kyllä puu silloin kun se on parhaassa kasvussa, se sitoo eniten hiilidioksidia.”

Hän myös pohtii pitkän aikavälin hiilen kiertoa.

”Jossain vaiheessa, kun puu lahoaa, se vapauttaa hiilidioksidin joka tapauksessa.”

Tätä hän pitää perusteluna puun energiakäytön puolesta.

”Se on tietysti minun kapitalistinen näkemykseni [nauraa]”.

Vanhoissa metsissä pysyy kuitenkin varastoituna puun kasvun aikana sitoutunut hiili. Nettonielun kannalta talousmetsä on parempi vain, jos merkittävä määrä puun hiilestä ei päädy takaisin ilmakehään vaan pysyviin tuotteisiin.

Tilannetta parantaisi esimerkiksi se että sellunkeiton jäteliemien mukana nyt poltettava puuperäinen hiili jalostettaisiinkin tuotteiksi. Biovoimalaitoksien piipuista nouseva hiilidioksidi voitaisiin ottaa talteen.

Metsiä revitään moneen suuntaan

Metsiin liittyvä keskustelu on aina ollut moniäänistä, mutta viime vuosina poteroihin on kaivauduttu entistä syvemmälle.

Yhtäältä metsien ja luonnon monimuotoisuuden puolesta puhuvat järjestöt ja tutkijat pitävät tärkeänä hillitä hakkuiden kasvua, kun taas energian tuottajien näkökulmasta metsäenergia on päästötön ja paikallinen ratkaisu, jolla voi vähentää fossiilisen energian käyttöä ja siten osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Myös Vehmaa harmittelee keskustelun kärjistymistä. Metsiä revitään moneen suuntaan: luonnonsuojelujärjestöt painottavat metsien suojelua, teollisuus alleviivaa metsien hyödyntämisen suurta merkitystä kansantaloudelle.

Valtio vaikuttaa odottavan, että metsät samaan aikaan toimivat merkittävänä hiilinieluna, eli kasvavat joutuisasti, ja varastoivat hiiltä ja ylläpitävät monimuotoisuutta. Ovatko kahtaalle ajavat vaatimukset mahdollista täyttää yhtä aikaa?

Syvältä poteroista yhteisymmärrystä tuskin saavutetaan, eikä Vehmaakaan ole vailla ennakkoluuloja. Kun Vehmaalle selviää, missä mediassa artikkelia ollaan julkaisemassa, häneltä pääsee naurahdus: ”Ai saatana.”

On vielä sieniaika. Valtavia kuusenherkkutatteja kasvaa siellä täällä. Valo siivilöityy oksiston läpi ja luo unenomaisen tunnelman, vaikka on keskipäivä.

Aamuinen myrsky tuntui yhä navakkana tuulena Urjalassa, mutta ympärillämme ei kuulu mitään, vain tiaisen ääntelyä. Tuuli ei tunkeudu metsän suojaan.

Polku kiemurtaa syvän vihreiden mättäiden välissä. Ollaan miehen omassa, suvussa siirtyneessä metsässä. Hänen mukaansa metsät ovat kansallisomaisuutta. Metsän kasvatus kestää kauan, sukupolvien yli.

Vehmaa kertoo, että hän on innokas maastopyöräilijä.

”Se on täällä jotenkin tosi kivaa.”

Hän on tuonut meidät parinkymmenen hehtaarin ”perämetsäänsä”, kuusien ja sammalikkojen keskelle.

”Kyllä minäkin hoidan metsää, ei tämäkään jää sillain, että ei tehdä mitään.”

Laajojen alueiden hakkaaminen ei Vehmaan mielestä ole järkevää, vaan tulisi hakata pieniä kuvioita siten, että metsä koostuisi eri ikäisistä puista. Eri-ikäisen puun lisäksi tulisi panostaa eri lajien kasvatukseen.

Ylipäätään metsien säästäminen seuraaville sukupolville voisi onnistua varmemmin, jos metsä vastustaisi paremmin tuhoja.

”Tuholaiset tuntuvat lisääntyvän. Sekametsä olisi ehkä hyvä. Jonkinmoinen lääke”, Vehmaa sanoo.

Vehmaan näkemys kestävästä metsänhoidosta ei kuulosta olevan kovinkaan kaukana Suomen ympäristökeskuksen näkökulmista.

Ongelma on Vehmaan mukaan se, että metsät myydään suurille rahastoille, jotka eivät välitä ylisukupolvisesta ajattelusta. Raha merkitsee.

Vehmaa pohtii, erkaantuvatko omistajien ja metsien hoidon maailmat liian kauas toisistaan.

Onko bioenergia päästötöntä vai ei?

Vehmaa kuljettaa minua ja kuvaajaa lämpölaitoksen sisällä. Uuteen kattilaan on jo tehty remonttia: muurattu, vaihdettu uusia tulitiiliä.

Vehmaa sanoo tekevänsä kaikkea mitä vain osaa tehdä. Lämpölaitos on selvästi hänelle elämäntapa. Kesäaikana Vehmaa ja yhtiön toinen työntekijä tekevät hartiavoimin töitä, jotta talvella lämpöä riittää ilman keskeytyksiä.

Metsähake on Suomessa erityisesti toimitus- ja huoltovarmuuskysymys. Turpeen käyttö on romahtanut odotettua nopeammin, eikä Venäjältä enää Ukrainan sodan myötä haluta hankkia täydentävää metsähaketta.

Metsäenergian käytön lisäämisen paine lähivuosille on seurausta kiristyneestä geopoliittisesta tilanteesta, kun huoltovarmuuden näkökulmasta vaihtoehdot ovat vähissä.

Puun käytön on odotettu pitkään lisääntyvän myös osana Suomen energia- ja ilmastostrategiaa. Kuitenkin vuonna 2022 julkaistu viimeisin strategia painottaa polttoon perustumattomien ratkaisujen, kuten hukkalämpöjen ja lämpöpumppujen, edistämistä lämpöjärjestelmissä.

Osin kirjaukset ovat ristiriitaisia: Strategian mukaan biolämpölaitoksia tarvitaan jatkossakin talvipakkasten varalle, ja biomassa mainitaan merkittävimpänä mahdollisesti lisättävänä uusiutuvan lämmön lähteenä geotermisen energian rinnalla.

Euroopan parlamentti linjasi viime vuonna kantansa, jonka mukaan bioenergiasta vain osa olisi uusiutuvaa. Tehty päätös ei kuitenkaan noudattanut parlamentin linjaa.

Päätöksen mukaan bioenergia on edelleen uusiutuvaa, mutta esimerkiksi teolliseen käyttöön sopivan puun ohjautumista suoraan polttoon tulee pyrkiä välttämään entistä tarkemmin. Yhä pienempien polttolaitosten biopolttoaineisiin sovelletaan kestävyyskriteereitä.

Metsäenergian tulevaisuutta voi kuvata yhdellä sanalla: epävarma.

Tällä erää bioenergian päästöillä ei ole hintaa, eikä hiilinieluilla toimivaa markkinaa. Taloudellisten tavoitteiden ajamaan teollisuuteen ei siten kohdistu selkeitä kannustimia etsiä vaihtoehtoja metsäenergian käytön kasvattamiselle, saati hiilinielujen vahvistamiselle.

Metsäenergian hiilidioksidipäästöille saattaa kuitenkin tulevaisuudessa tulla hinta, kun EU askel askeleelta kiristää sääntelyä ilmastotavoitteensa saavuttamiseksi.

Viimeisin hallitusohjelma suuntaakin katseet piippujen päihin. Erityisesti uusiutuvista lähteistä, kuten metsäenergiasta peräisin oleva hiilidioksidi halutaan napata talteen.

Vastaavasti nielujen vahvistamisesta saattaisi tulevaisuudessa saada tuloa.

Uusiutuva sähkö ja hukkalämpö haastavat metsäenergian

Vuosikymmenien suotuisa sääntely-ympäristö on johtanut lämmityssektorin riippuvuuteen biomassasta. Se on metsäenergian vahvuuksista huolimatta myös uhka: mikäli bioenergian tai sen päästöjen hinta nousee, tavallisten kotien lämmityskustannukset voisivat nousta merkittävästi.

Kun Pirkanmaalaisille toimijoille viime vuonna tehtiin haastattelututkimus, valtaosa suosisikin hukkalämpöjen hyödyntämisen ja energian varastoinnin tapaisia ratkaisuja.

Toisaalta viimeisten fossiilisten polttoaineiden ja turpeen korvaamisessa katseet suuntautuvat yhä bioenergiaan. Suuret yhtiöt ovat investoineet biokattiloihin vielä viime vuosina.

Puun polttoa on kasvattanut muun muassa turpeen korvaaminen puulla. Kuvaajasta näkyy fossiilisten polttoaineiden korvautuminen uusiutuvilla energianlähteillä. Etenkin koronavuonna 2020 fossiilisten käyttö putosi jyrkästi, mutta seuraava kylmä talvi koukkasi käyrän jälleen ylöspäin. Lähde: Tilastokeskus.

Tuleeko puun käyttö siis lisääntymään, vai onko metsästä tuotetun energian kasvun aika ohi?

Viime vuosina energiasektori on kokenut mullistuksia. Kaupunkien lämmityksessä ja sähkön tuotannossa on siirrytty fossiilista polttoaineista bioenergiaan jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa seurannutta energiakriisiä. Samaan aikaan tuuli- ja aurinkovoiman kustannukset ovat tippuneet radikaalisti alas.

Myös Urjalan rajalla toimii vastikään käyttöön otettu tuulivoimapuisto.

Kuva: Vili Pötry

Lisääntyvä tuulivoimatuotanto on johtanut siihen, että tuulisina päivinä sähkön markkinahinta on todella matala, jopa negatiivinen. Tämän ovat huomanneet myös monet suuremmat kaukolämpöä tuottavat energiayhtiöt.

Tampereen Energia Oy investoi tänä vuonna sähkökattilaan, joka tuottaa lämpöä kaukolämpöverkkoon. Samaan ratkaisuun ovat päätyneet monet muutkin suuret kaukolämpöä tuottavat energiayhtiöt.

Trendin odotetaan jatkuvan. Kantaverkkoyhtiö Fingridin tuottama sähköjärjestelmävisio vuodelle 2035 ja 2045 sisältää neljä skenaariota, jotka kuvaavat mahdollisia sähkön tuotannon ja kulutuksen kehityskulkuja.

Kaikissa neljässä skenaariossa kaukolämmitys sähköistyy, ja hukkalämpöjen hyödyntämiseen perustuvat ratkaisut yleistyvät.

Pienen kunnan vaihtoehdot ovat vähissä

Kysyn Vehmaalta, onko heillä ollut suunnitelmissa hyödyntää lämpöpumppuja tai muita vaihtoehtoja lämmön tuotannossa. Vastaus on kieltävä. Entä hukkalämpöjä?

Urjalassa on ollut joskus lähes 10 000 asukasta, nyt enää alle 5 000. Väki muuttaa töiden perässä Tampereelle. Merkittäviä teollisia investointeja ei ole näköpiirissä. Elinkeinoelämän keskusliiton ylläpitämässä Vihreiden investointien dataikkunassa Urjalan kohdalla on tyhjää.

Hukkalämpöjen hyödyntäminen vaatisi teollisia prosesseja, joiden lämpöä hyödyntää.

Polku nousee ylös jyrkkää kivikkoista rinnettä. Maastopyörällä murkuloiden välistä kampeaminen ei vaikuta hyvältä idealta.

”Tästä ei niin vain mennäkään” Vehmaa sanoo ja astelee rinteen ylös pienin ponnistuksin.

Kun polkua on tallattu niin, että niskassa pieni pintahiki alkaa tiivistyä kosteudeksi, olemme taas metsän reunassa.

”Vähiin käy väki” Vehmaa sanoo ja vaikuttaa suhtautuvan hieman epäillen siihen, ymmärtävätkö Suomen tai Euroopan poliittiset päättäjät bioenergian etuja ja merkitystä paikallisella tasolla.

Hienoinen epäily kohdistuu myös luonnonsuojelijoihin, mutta Vehmaa toivoo vuoropuhelua. Kaupunkilaiset eivät hänen mukaansa välttämättä ymmärrä maaseudun realiteetteja. On tehtävä mitä voi.

”Ne on niin erkaantuneet tästä maaseudun normielämästä.” hän sanoo.

Ajan Vehmaan ja kuvaajan takaisin lämpölaitokselle. Myrsky on tältä erää laantunut, joskin ilmaston muuttumisen myötä niitä voi odottaa yhä useammin. Hakevarasto on kuitenkin täynnä, eikä kaasuputken vaurio kaukana Itämerellä vaikuta täällä. Talvi saa tulla.