Soiden ojitukset ja turpeenotto ovat koituneet pikkukihokin kohtaloksi, jonka uhanalaisuusluokitus on vaarantunut. Pikkukihokilla on myös monia ”kaverilajeja”, joilla voi olla edessä sama kohtalo.
Mittariperhoset ovat syöneet tunturikoivujen lehtiä laajoilta alueelta niin, että koivikot ovat lopulta kuolleet. Ne eivät pääse uusiutumaan, koska monin paikoin porot syövät uudet versot ja taimet. Kuinka koivikot voitaisiin pelastaa?
Luontokato ei välttämättä vielä näy kesämökkiläisen silmin Suomen syvimmän järven rannoilla. Lajit kuitenkin kärsivät ihmistoiminnasta sekä pinnan alla että yllä. Ihmisellä on myös mahdollisuus pysäyttää järviluonnon tuho. Artikkeli on Luontokadon kasvot -verkkoartikkelisarjan toinen osa.
Harvinainen raidantuoksukääpä tarvitsee vanhoja ja hitaasti kasvaneita raitoja sekä peitteistä metsää, jotta kostea pienilmasto säilyisi. Yksipuolisessa talousmetsässä ei raidantuoksukäävälle ole sijaa. Artikkeli on Luontokadon kasvot -verkkoartikkelisarjan ensimmäinen osa.
Kaupungeissa laulaa moottorisaha. Puut ovat naapurustolle rakkaat, linnuille turvapaikka ja asukkaille suoja lämpenemistä vastaan. Rakennuttajalle ne ovat riesa josta pitää päästä heti eroon. Luontokatoa tulisi torjua myös kaupunkiympäristössä ja ottaa se mukaan suunnitteluun alusta saakka niin pienissä kuin isoissakin hankkeissa.
On paradoksaalinen ongelma, että kaupunkirakennetta tiivistettäessä on samalla nakerrettu kaupunkien viheralueita, joista on pitkän koskemattomuutensa takia tullut tärkeitä refugioita yleensä vanhoissa metsissä asuville lajeille.
Tunnustan: olen alkanut vihata talitiaisia. Tai ehkä vihata on liian voimakas sana, mutta olen kyllästynyt niihin. Samoin sinitiaisiin. Niistä on tullut minulle lajikadon symboli. Kun osa lajeista häviää, osa voittaa. Nämä sopeutuvaiset, aggressiivisetkin tiaislajit ovat yleistyneet. Lue tai kuuntele kolumni!
