Luontokato näkyy ja tuntuu myös aaltojen alla. Merillä se vaikuttaa niin ammattikalastajien saaliisiin kuin vapaa-ajankalastajien kalaonneen. Jos kalan luontaiset kutualueet kuolevat, ei tule kalastettavia kalojakaan. Tämä koskee myös meidän lähimertamme, Itämerta.
Mitä yhteistä on luontokadolla, ilmastonmuutoksella ja allergialla?
Yllättävänkin paljon. Ilmiöiden taustalla on samoja syitä, ja myös samat keinot auttavat kaikkiin kolmeen.
Kerran Saharakin viheriöi. Useammankin kerran, mutta viimeksi savannit peittivät hiekkaerämaat jääkauden jälkeisinä vuosituhansina. Sitten Sahara jälleen kuivui. Joet ja vehreys katosivat. Lue tai kuuntele Pekka Niittysen kolumni.
Bioenergian käyttö kaukolämmön tuotannossa on kasvanut valtavasti, mutta nyt sähköistyminen valtaa alaa. Kullakin energiamuodolla on omat ongelmansa, ja bioenergian kohdalla keskiössä ovat ilmastovaikutukset sekä metsäkato. Silti bioenergialla on vahva jalansija monien pienten kuntien lämmöntuotannossa, ja se saattaakin olla käsillä olevista ratkaisuista toimivin.
Luontokäytävistä on saatavissa kustannustehokas win-win ratkaisu, jossa yhdistyvät luontokadon torjunta, hiilinielujen vahvistaminen ja ennallistamisasetuksen toteuttaminen.
Luontokadon suurimpien ajureiden – maa- ja metsätalouden, rakentamisen, saastumisen ja ilmastonmuutoksen – monimuotoisuutta heikentävät vaikutukset ovat valtavat, ja siksi katoa kompensoivien suojelutoimienkin pitää olla mittakaavaltaan riittävän isoja. Nyt sellainen olisi tarjolla.
Veimme Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professorin Ilari Sääksjärven Ruissaloon, joka on kenties Suomen runsaslajisin paikka. Sääksjärvi kertoo, miten monimuotoisuus rakentuu.
