Tunnustan: olen alkanut vihata talitiaisia. Tai ehkä vihata on liian voimakas sana, mutta olen kyllästynyt niihin. Samoin sinitiaisiin. Niistä on tullut minulle lajikadon symboli. Kun osa lajeista häviää, osa voittaa. Nämä sopeutuvaiset, aggressiivisetkin tiaislajit ovat yleistyneet. Lue tai kuuntele kolumni!
Töyhtötiainen on hömötiaisen tapaan vähentynyt huomattavasti viime vuosina, ja moni näennäisesti sopiva pesimäpaikka on hiljentynyt töyhtötiaisen pontevan trillimäisistä äänistä.
Totuus on se, että Suomen metsäluonnon tila on surkea. Se on niin surkea, etteivät enää edes suojelualueille tähdätyt retket lohduta. Suojelualueet ovat niin pieniä ja hajallaan, että metsälajien yleinen hupeneminen ulottuu myös niihin. On ollut hätkähdyttävää havaita, miten tutuissa retkikohteissamme linnut ovat vähentyneet verrattuna siihen, miten niitä näki ja kuuli 1990-luvun vuosina.
