Kulleroita kotipihaan
Kotiseudullani Muoniossa kullero koristaa niittyjä ja jokirantoja kesäkuussa. Miksi sitä ei ole etelässä? Saisiko sen menestymään pihassa?
Kulleron elinpiiri todellakin painottuu pohjoiseen, vaikka paikoin kulleroita on miltei etelärannikolle asti. Pohjoisessa kullero kasvaa hyvin monenlaisilla paikoilla. Luontaisesti sitä on lettosoilla, rehevissä korvissa, lehdoissa, tunturiniityillä, puronvarsilla ja jokirannoilla. Se leviää helposti myös ihmisen muokkaamille paikoille ja voi olla hyvinkin runsas niityillä, hylätyillä pelloilla tai pihakentillä. Etelässä kullero on paljon vaateliaampi ja riippuvaisempi ihmisestä. Etelä-Suomen lehdot ovat sille liian varjoisia.
Parhaiten kasvi menestyi vanhakantaisen maanviljelyksen seurassa kosteilla niityillä ja hakamailla. Paikoin kullero on varmasti alkuperäinen, esimerkiksi Lahden-Kausalan seudulla ja Parikkalan tienoilla, missä esiintymiä on runsaasti. Jääkauden jälkeen kullero on varmaan kasvanut lähes kaikkialla Etelä-Suomessa, mutta varjostavan kuusen leviäminen metsiin ja soiden karuuntuminen veivät valtaosan kasvupaikoista. Pohjanmaalla ei kulleroa nykyisin kasva, mutta erään lammen liejusta on löydetty kasvin jäänteitä todisteena muinaisesta elinpaikasta.
Kulleroa on helppo viljellä. Taimitarhoista saa sen taimia. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, jos haluaa nimenomaan kotoista kulleroa: myynnissä on muutamia aasialaisia lajeja sekä risteymäperäistä tarhakulleroa, jonka kukka on selvästi oranssi eikä puhtaankeltainen kuten oman kulleromme. Kullero lähtee hyvin kasvuun myös siemenistä, mutta taimien varttuminen kukkiviksi vie pari kolme vuotta.
Erillisten kulleroesiintymien häviämistä on varmasti jouduttanut erikoinen pölytys. Kulleron kukat ovat miltei umpinaisia: heteet ja emit ovat piilossa kehälehtien muodostaman pallon sisällä. Jotkut kimalaiset osaavat tunkeutua kukkaan, mutta luonnossa kulleron tärkeimpiä pölyttäjiä ovat pienet kullerokärpäset. Naaras oleilee kukissa pitkiä aikoja ja munii kukkiin. Toukat syövät osan kehittyvistä siemenistä. Kiertäessään munimassa kullerokärpäset samalla pölyttävät kukat. Kovin pieneksi käynyt esiintymä ei ole enää turvannut pölyttäjän elämää, ja kun ei ole pölyttäjää, päättyy kulleroidenkin taru.