Päijänteen kansallispuisto: Kappale kauneinta Suomea
Päijänteen kansallispuistoon ei suinkaan kuulu koko Suomen toiseksi suurin järvi, mutta 15 neliökilometriä sen saaria ja rantoja. Vesialueet on rajattu puiston ulkopuolelle.
Isokoskeloperhe Kelventeen saaren rannassa Päijänteen kansallispuistossa. Kuva: Metsähallitus / Tiina Grahn
Kesällä suomalaiset hakeutuvat vesien äärelle. Jos oma mökkiranta on koluttu tai sitä ei ole, monet kansallispuistomme tarjoavat hienoja retkipaikkoja.
Päijänteen kansallispuistoon ei suinkaan kuulu koko Suomen toiseksi suurin järvi, mutta 15 neliökilometriä sen saaria ja rantoja. Vesialueet on rajattu puiston ulkopuolelle. Silti Etelä-Päijänteellä sijaitseva puisto ulottuu kolmeen kuntaan: Padasjoelle, Asikkalaan ja Sysmään.
Tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Pulkkilanharju, Kelventeen harjusaari ja Päijätsalon näköalavuori. Veneetönkin pääsee esimerkiksi Kelventeelle risteilylaivalla Padasjoelta, Vääksystä, Sysmästä tai Kuhmoisista.
Vähäluminen talvi luo mainiot puitteet polkujuoksulenkille Repoveden kansallispuistossa. Alueen korkeuserot ja vaihtelevat polut varmistavat, että kaiken tasoiset juoksijat löytävät mieleisensä. Repovedellä riittää mäkiä kivuttaviksi, mutta hengitystä voi tasata sykähdyttävän jylhissä maisemissa. Talviaikaan kansallispuistossa saa taivaltaa rauhassa, ja reittejä ja näkemistä riittää moneksi päiväksi.
Retkeily pienten lasten kanssa on antoisaa, mutta talvella myös haastavaa, muistaa kokemuksestaan Hanne Valtari. Nyt hän lähti konkariretkeilijä Susanna Ylisen kanssa metsään selvittääkseen onnistuneen perhetalviretken salaisuudet.
