Luhtalemmikki on suurikukkaisin lemmikkimme.

Vuoden retkikohteeksi vuonna 2012 valitussa Repoveden kansallispuistossa retkeilijä voi ihastella jylhiä kalliojyrkänteitä, metsiä sekä kymmeniä kirkkaita järviä ja lampia.

Kesällä suomalaiset hakeutuvat vesien äärelle. Jos oma mökkiranta on koluttu tai sitä ei ole, monet kansallispuistomme tarjoavat hienoja retkipaikkoja. Isojärven rannoilla Kuhmoisissa on jyrkkiä kallioita, kapeita vuonomaisia lahtia – ja kanadanmajavia.

Lieksassa ja Ilomantsissa sijaitseva Patvinsuon kansallispuisto on eteläisistä, mantereella olevista kansallispuistoista suurin, hulppeat sata neliökilometriä. Vaikka se onkin suurimmaksi osaksi soita ja metsää, on puiston kätkössä myös Suomunjärvi, jossa on hienot hiekkarannat.

Päijänteen kansallispuistoon ei suinkaan kuulu koko Suomen toiseksi suurin järvi, mutta 15 neliökilometriä sen saaria ja rantoja. Vesialueet on rajattu puiston ulkopuolelle.

Merisäästäkin tutun Jussarön länsiosa kuuluu Tammisaaren saariston kansallispuistoon. Saaren länsiosassa on aarniometsää ja itäosassakin on nähtävää: siellä on merkkejä 1967 lopettaneen rautakaivoksen toiminnasta

Linnansaaren kansallispuisto kattaa suuren osan Saimaaseen kuuluvaa Haukivettä ja siellä arvellaan elelevän noin 60 saimaannorppaa.

Kuuluisa Koli on luokiteltu metsäpuistoksi, mutta se tarjoaa myös järvikauneutta. Korkea vaara Ukko-Koli kohoaa 253 metrin korkeuteen järvenpinnasta, ja sen laelta avautuvatkin huimat näkymät Pieliselle, jonka rantaan puisto rajautuu.

Sata saarta ja luotoa Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon kuuluu noin sata ulkosaariston saarta ja luotoa. Saarten luonto on pääasiassa karua, mutta esimerkiksi Ulko-Tammiossa on rehevää lehtomaisuuttakin.

Kesällä suomalaiset hakeutuvat vesien äärelle. Jos oma mökkiranta on koluttu tai sitä ei ole, monet kansallispuistomme tarjoavat hienoja retkipaikkoja. Kolovedellä on hyvä harjoitella esimerkiksi kanoottiretkeilyä.

Luonto-opas, everstiluutnantti evp. Jarmo Nieminen tietää, mitä armeijalta vapautuvalle Vallisaarelle, ja sadoille muille, pitäisi tehdä – ja mitä ei.

Etelästä pöllähtänyt matkailija on ymmällään. Kilpisjärven maisemat ovat kuin toisesta maailmasta. Ei millään meinaa uskoa, että sama maa ja sama valuutta. Kylän ympärillä kohoavat tunturit ovat vielä kesäkuussa lumisia ja Kilpisjärvessä seilaa komeita jäälauttoja. Maisema on karu, mutta henkeäsalpaavan kaunis.

Simone de Beauvoir kirjoitti Toisessa sukupuolessa miesten ikiaikaisesta roolista lajimme kosmisen reviirin laajentajina, ihmisyyden esitaistelijoina, pappeina, sotilaina ja metsästäjinä. Erityisesti metsästyksessä on ammoin ollut pyhän tapahtuman piirteitä. Muinainen metsästäjä oli tappaja, mutta ei pelkkä teurastaja tai pyöveli, koska metsästys oli vaarallista.

Nimensä mukaisesti luhtalemmikki kasvaa kosteissa paikoissa: jokien ja järvien rantaluhdissa, kosteilla niityillä, soilla, ojissa, lähteiköissä ja kivikoissa. Ravinteikas, pysyvästi kostea maa sekä liikkuva vesi tarjoavat tälle monivuotiselle ruoholle sopivan kasvualustan.

Atlantilla on suora yhteys Itämeren turskan katoamiseen ja sinilevien massaesiintymiseen. Atlantilta hyökyvät suolaiset vesimassat ovat vähäsuolaiselle Itämerelle piristysruiske, joiden varassa se pysyy merenä. Muussa tapauksessa siitä uhkaa tulla järvi.

Muuttolinnut yhdistävät maailmaa. Pikkusieppo tulee meille pesimään vietettyään talven Intian suunnalla. Pihan kirjosieppo talvehtii läntisen Afrikan trooppisissa metsissä ja langalla rupatteleva haarapääsky maanosan eteläisimmissä sopukoissa.

Luonnonlohia on meillä enää kahdessa joessa. Muut on tuhottu vesivoiman rakentamisella. Kun Tornionjoen ja Simonjoen lohet vaeltavat merelle, ne menevät samoihin parviin. Ammattikalastaja ei voi erotella, kalastaako hän uhanalaista Simon lohta vai paremmin voivaa Tornionjoen lohta. Simojokeen nousi koko viime kesänä vain kourallinen lohia.