Muuttolinnut yhdistävät maailmaa. Pikkusieppo tulee meille pesimään vietettyään talven Intian suunnalla. Pihan kirjosieppo talvehtii läntisen Afrikan trooppisissa metsissä ja langalla rupatteleva haarapääsky maanosan eteläisimmissä sopukoissa.

Kesä on täysi vasta, kun viimeinen muuttaja, lapinuunilintu, saapuu. Sen muutto Suomeen on tämän lehden ilmestyessä yhä käynnissä. Lintutulee todella kaukaa ja harvinaisesta suunnasta, Kaakkois-Aasiasta. Suurin osa lapinuunilinnuista on perillä Suomessa vasta juhannuksen tienoilla. Koiraan laulu liittyy heti suureen lintukonserttiin, sillä aikaa ei ole hukattavana. Lintujen laulu on ennen muuta kesäkuun ilmiö, sillä se vaimenee pian pesinnän päästyä käyntiin.

Nyt kuulee esimerkiksi laulutaitureina tunnettuja viitakerttusta ja luhtakerttusta. Kultarinnan ja lehtokertun luritukset täyttävät parhaaseen vihreyteensä syvenevän lehvästön. Ei- kä väheksyä tietysti voi aina vahvaa satakieltä, jonka laulu tuntuu kuuluvan yhä useammasta lehdosta tai puistosta aivan kaupunkien sydämessäkin.

Viime vuonna satakieliä saatiin odottaa, mutta nyt niiden vahva säe ilahdutti jo toukokuussa. Iloinen laulu huojentaa, sillä se kertoo Itä-Afrikan kuivuuden helpottumisesta. Sadeseurannan mukaan aikaisemmalla kuivuusvyöhykkeellä oli keväällä 2012 jopa tulvia. Se on hyvä uutinen ihmisille ja linnuille!

Moni lintuharrastaja pitää viitakerttusta solistien ykkösenä. Tänä keväänä viitakerttusenkin muutto sujui paljon paremmin kuin 2011, ja monilla lintulahdilla on laulanut jopa 10–20 viitakerttusta. Suomessa viitakerttusia on enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa.

muuttolintupikkusieppo