”Suomessa lihankulutus on tällä hetkellä 78 kiloa henkeä kohti. Lapsuudessani 1960-luvulla se oli puolet vähemmän, enkä muista kärsineeni lainkaan.”

Näin sanoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila, joka tutkii työkseen Itämeren ravinnepitoisuuksia.

Yhdysvalloissa pihvejä popsitaan jo 123 kilon verran vuosittain ja Kiinassa lihankulutus on kasvanut kymmenen viime vuoden aikana räjähdysmäisesti. ”Kiina ostaa maata kaikkialta maapallolta pystyäkseen tuottamaan riittävästi rehua kasvavaan lihantarpeeseen.”

Knuuttilan mukaan Suomessa ja muualla länsimaissa 70–80 prosenttia peltoalasta on karjanrehun tuotannossa. Maanviljelijät tuottavat sitä mitä kuluttajat kysyvät ja lihankulutus on kasvanut länsimaissa ihan tolkuttomiin mittoihin. ”Maapallon kantokyky ei riitä näin suureen lihantuotantoon.”

”Maatalous kuluttaa 80 prosenttia makeasta vedestä, josta suurin osa menee kasteluun. Kastelu kuivassa ilmanalassa suolaannuttaa pellot ja ne poistuvat käytöstä. Samaan aikaan väkiluku kasvaa ja kaikki liikenevä maa otetaan ravinnontuotantoon, mikä kasvattaa myös vesistökuormitusta.”

Millä keinoin voimme alentaa maatalouden kuormaa vesistöihin?

”Tarkempi lannoitus on yksi keino, samoin peltoalan pienentäminen. Jos me emme söisi lihaa niin paljon, tarvitsisimme paljon vähemmän peltoa. ”

Lihan sijasta voisimmekin syödä paljon nykyistä enemmän Itämeren kalaa. Sitä käytetään tällä hetkellä kolme kiloa vuodessa henkeä kohti.

”Lohella ja silakalla on tunnetut rajoituksensa dioksiinipitoisuuksien takia ja hauella elohopean vuoksi, mutta esimerkiksi alle 17-senttistä silakkaa voi syödä rajoituksetta. Kala on terveellistä ravintoa ja sen hyödyt ovat suuremmat kuin haitat.”

Kalastus on tutkijan mukaan ainoa realistinen tapa poistaa ravinteita merestä.

”Sen myötä poistuu jo nyt noin 10 prosenttia ulkoisesta vuotuisesta fosforikuormasta; merkittävä määrä, noin 3000 tonnia fosforia vuodessa.”