Väistämättä kiinnitin huomiota viime kesänä heinäkuun lopulla Varanginvuonon rannoilla haahkan varsin hyvin menestyviin aikuistuviin poikueisiin, vaikka merikotkakanta on Norjassakin kasvanut voimakkaasti aallonpohjasta, ei sentään ihan sukupuuton partaalta niin kuin oli Suomessa. Tasapaino voi löytyä. Varangilla näyttäisi silmämääräisesti löytyvän. Molemmat lajit olivat vahvasi esillä toinen rannoilla ja ilmassa, toinen vesissä ja rannoilla.

Melun vaikutuksia merinisäkkäisiin ja kaloihin on tutkittu melko paljon, mutta selkärangattomien reaktioita meluun ymmärretään heikosti.

Luontokuvaaja Pekka Komi onnistui saamaan kuvan Itämerelle harvinaisesta vierailijasta. Maitovalasta tavataan Pohjoisella jäämerellä.

Rakkohauru tarvitsee kasvaakseen puhdasta kalliopohjaa ja höttö haittaa myös levän valonsaantia.

Rakkohaurun itiöiminen on Itämerelle merkittävä, mutta ihmissilmälle näkymätön tapahtuma.

Rannikkoalueilla sata vuotta sitten eläneet esivanhempamme näkivät pyöriäisiä paljon useammin kuin nykyiset sukupolvet.

Levien lajintunnistus on hankalaa. Vaikeutena on muun muassa se, että merilevien ulkonäkö vaihtelee kasvupaikan ja olosuhteiden mukaan.

Itämeren jääpeitteen maksimilaajuus oli suurin sitten vuoden 2011, mutta pitkällä aikavälillä Itämeri on menettänyt jäätä noin Suomenlahden verran 20 vuodessa.

Itämeren voimakas jäätyminen saattaa viivästyttää lintujen kevätmuuttoa ja parantaa itämerennorpan tilannetta, kertoo asiantuntija.

Otamme suunnaksi Saaristomeren kansallispuiston saaret. Jää kantaa pitkän ja kovan pakkasjakson jälkeen hyvin, mutta turvallisuudesta emme tingi.

Norja suunnitteli aloittavansa kaivostoiminnan vuonna 2030 noin 280 000 neliökilometrin kokoisella alueella Huippuvuorten lähistöllä.

”Metsän, meren tai tunturin ajatteleminen elävänä olentona auttaa meitä näkemään sen ainutlaatuisena.” Lue tai kuuntele ...