45/2024

Sinisuohaukan näkee useimmin lentävän melko matalalla peltojen, kosteikkojen, soiden tai rantaniittyjen yllä. Naaras on tummahkon ruskea, pyrstöstä, siivistä ja naamasta kirjavampi. Koiras on mustia siivenkärkiä lukuunottamatta kauniin sinertävän valkoinen. Sinisuohaukan siivet ovat linnun liitäessä selvällä kulmalla ylöspäin. Välillä haukka kääntää äkkiä lentosuuntaansa. Ja aika ajoin se iskee suon tai pellon pintaan vain muutaman metrin korkeudelta napatakseen myyrän tai pikkulinnun.

Sinisuohaukan noin 1000 – 2000 parin kannan levinneisyys painottuu Suomessa pohjoiseen, erityisesti Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Suohaukat pesivät maassa, ruskosuohaukka ruovikoiden kätköissä. Sen levinneisyys on keskittyy etelään ja länteen.

Sinisuohaukkaan törmää eteläisessä Suomessa useimmin syysmuutolla kohti läntistä Eurooppaa elokuun lopusta alkaen. Jotkut ehkä vielä viivyttelevät, kun syksy on ollut lämmin. Joskus, mutta hyvin harvoin sinisuohaukan näkee talvella.

Sinisuohaukan kuten muidenkin suohaukkojen lentotapa antaa rauhallisen elementin maisemaan. Suohaukat ovat aika valppaita, mutta paikallaan olevan ihmisen ohi lintu voi lennellä läheltäkin.

Sinisuohaukan tuntee eroon muista suohaukoista selkeästä ja kauas näkyvästä valkeasta yläperästä. Suomessa harvinaisten ”sirosuohaukkojen” eli niittysuohaukan ja arosuohaukan yläperässä on myös valkoista, mutta sinisuohaukalla valkoista on olennaisesti enemmän ja ruskosuohaukalla ei ollenkaan.