Kesämökillemme Virtasalmella on ilmaantunut syksyisin vuoteeseen ja muihin paikkoihin kasvien siemeniä pikku kasoihin. Mikä otus niitä sinne kerää ja miksi?

Olen kutakuinkin varma, että kysyjän kesämökkivieraat ovat metsähiiriä.

Metsähiiri on hiiristä innokkain varastojen kerääjä ja se asettuu talveksi mieluusti kesämökkeihin. Sen suosikkivarastoja näyttävät olevan juuri vuoteet, joista on siementen ohessa löytynyt kasapäin muutakin suuhunpantavaa. Muutamasta karamellikasastakin on kerrottu luontoillan kyselyissä. Metsähiiri on taitava kiipeilijä ja kolojen keksijä ja myös kolojen jyrsijä. Monesti sen on todettu noutaneen siemenvarastonsa ulkoa lintujen ruokintapaikalta.

Metsähiiri on levinnyt etelärannikolta Keski-Suomeen Jyväskylän korkeudelle asti. Virtasalmi alkaa olla lajin levinneisyyden pohjoisrajalla.

Useiden jyrsijälajien elinehtoihin kuuluu varastojen kerääminen. Hamsterit ovat saavuttaneet tässä lajissa eniten kansainvälistä kuuluisuutta ja antaneet moneen kieleen nimestään johdetun teonsanan.

Suomessa nelijalkaisia hamstereita on vain lemmikkieläiminä. Mutta kyllä moni luonnonvarainen jyrsijämmekin taitaa hamstraamisen. Varastointitarve syntyy, kun laji käyttää ravintoa, jota ei ole jatkuvasti saatavana, ei ainakaan riittävästi tai riittävän helposti. Tämän lisäksi perusedellytyksenä on, että ravinto säilyy varastoissa.

Tunnettu pikkunisäkkäiden tuntija ja tutkija Asko Kaikusalo kertoi tässä tuonnoittain toisestakin varastoinnin hyödystä: Pikkuisten otusten vaanijoita on sekä maassa että ilmassa. Jos varastopaikka on muita ruokailupaikkoja suojaisampi, varastointi edistää merkittävästi turvallisuutta.

Suurikokoisin jyrsijämme majava saattaisi elää yli talven varastoimattakin. Sen suosimien lehtipuiden ja pensaiden kuorta on tarjolla talvellakin. Majavan on kuitenkin paljon taloudellisempaa kerätä syksyllä pesänsä etupuolelle veteen tuoreiden oksien varasto kuin etsiä päivittäinen ravinto matkan päästä pesästä lumessa rämpien.

Tällainen ”yhden päivän emännän” vaihtoehto altistaa majavan myös saalistaville pedoille, lähinnä susille. Sudet eivät kykene kaivamaan auki pinnastaan paksulti jäätynyttä majavanpesää ja jos kykenisivätkin, majava pääsee pakenemaan veteen.

Orava piilottaa varastoikseen pähkinöitä ja terhoja maahan. Liito-orava taas kerää pesäänsä jopa litramäärin koivun ja lepän lehtisilmuja ja hedenorkkojen silmuja.

Vesimyyrä kerää varastoja maanalaisen tunneliverkostonsa onkaloihin. Perunat ja juurekset ovat sen erikoisalaa. Omituista on, että se Asko Kaikusalon havaintojen mukaan kerää erilaisten kasvien, esimerkiksi juolavehnän, maanalaisia varrenosia tai juuria jo kevätkesällä ravinnon ylitarjonnan aikaan.

Pienikokoisimmista nakertajista metsämyyrä sekä sen pohjoiset sukulaiset puna- ja harmaakuvemyyrä ovat aikamoisia hamstraajia. Titteli sopii myös lapinmyyrälle.

Metsämyyrä keräilee sammalten latvaosia. Into on suurimmillaan syksyllä ennen lumien tuloa. Tämä tuntuu samalla tavoin oudolta kuin vesimyyrän kevätkesäinen varastointi. Varastoidut sammalten latvat nahistuvat, jopa kuivuvat, ja kuitenkin tarjolla olisi runsain mitoin tuoretta tavaraa. Sammaleet eivät kuitenkaan menetä mitään ravintoarvostaan varastoituina. Jos niihin imeytyy uudelleen vettä, niistä tulee täysin tuoreiden veroisia.