Käki, kukko ja pöllö Helsingin Koskelassa
Ihan ensinnä ei tule mieleen, että käki, kukko ja pöllö huutavat Helsingin Koskelan ja Käpylän vaiheilla.
Ihan ensinnä ei tule mieleen, että käki, kukko ja pöllö huutavat Helsingin Koskelan ja Käpylän vaiheilla.
Kuvat: Samuli Haapasalo. Helsingissä huutaneita en ole kuvannut, käet ovat Sipoosta, lehtopöllö Hauholta ja kanat Haapsalusta.
Näin kuitenkin on!
Jos ne eivät huuda ihan kilpaa, niin kukko auringon noustessa, lehtopöllö yön hämärässä ja käki kukkuu pääosin päivänvalossa.
Tänä kesänä käki oli varsin ahkera kukkuja. Ensin sen kukunta tuntui aika yllättävältä, mutta sitten ääni soljahti suorastaan luonnollisena osana kaupunginosan äänimaisemaan.
Kukko on huudellut jo joitakin vuosia ja ilmoittanut kanoilleen aamun koittamisesta. Hyvin hoidettu, siisti ja tilava kanala sopii sekin tähän omakotien maisemaan ja tunnelmaan. Jopa suurehkon palvelutalon pihallakin on kanala. Hienoa! Ketun en ole kuullut käyvän kanavarkaissa, vaikka citykettu välillä kulkeekin maisemissa.
Ja keväällä ja vielä alkukesästäkin, jos nukkui ikkuna auki, saattoi useamman kerran kuulla lehtopöllön kuulakkaan tunnelmalliset, väräjävät huudot tuttuine rytmeineen ja naaraan ke-vit, ke-vit -vinkaisut. Lehtopöllö pitää syyssoidinta usein myös elokuun lopun pimenevissä illoissa. Kuunnelkaapa.
Kaikki viestivät viihtyisästä kaupunginosasta. Käen, pöllön ja kukon asettuminen kaupunkimaisemaan kertoo siitä, että pihoilla on paljon ja isojakin puita. Ja Vantaanjoen varresta nousee luonnollinen metsävyöhyke, välillä kapeinakin suikaleina, mutta Taivaskallion metsään saakka. Lintulajien määrä on muutenkin suuri ja lajisto monipuolinen. Osa metsistä on suojattu kaavalla, loput hyvällä ymmärryksellä kaupunkiympäristön kokonaisuudesta.