Osallistuin taannoin erään tutkimushankkeen päättäjäisiin. Kyseessä oli kuusi vuotta kestänyt monitieteinen hanke, joka käsitteli siirtymää kestävään ja reiluun ruokajärjestelmään. Parhaita puolia tällaisissa hankkeissa on mahdollisuus oppia ja kasvattaa laaja-alaista ymmärrystä monimutkaisesta asiasta.

Haluan jakaa kolme asiaa, jotka olen oppinut reilusta ruokamurroksesta.

1) Oikeudenmukaisuudesta on monia kokemuksia, ja ne pitää suhteuttaa toisiinsa oikeudenmukaisten ratkaisujen löytämiseksi

Oikeudenmukainen ruokamurros vie tehokkaasti kohti ruokajärjestelmää, joka mahtuu maapallon kantokyvyn rajoihin. Samalla se turvaa kaikille ihmisille perustarpeet ja perusturvallisuuden sekä mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon ja yhteisölliseen elämään.

Subjektiivinen eli koettu oikeudenmukaisuus ei aina vastaa objektiivista oikeudenmukaisuutta. Ruokajärjestelmän muutos herättää eri ihmisryhmissä erilaisia toiveita, vaatimuksia ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia, jotka pitää suhteuttaa toisiinsa. Suhteuttamisessa auttavat oikeudenmukaisen ruokamurroksen periaatteet ja kriteerit. Käytännössä ruokajärjestelmään liittyvien ympäristötekojen oikeudenmukaisuutta voi arvioida esimerkiksi Reiluustyökalulla.

2) Turvepellot ratkaisevat ilmastonmuutoksen hillinnässä ja ovat alueellinen reiluuskysymys

Suomessa maatalouden ilmastopäästöistä noin puolet on peräisin turvemailta, vaikka turvemaita on vain reilut 10 % viljelyalasta. Jotta saamme merkittäviä päästövähennyksiä aikaan, turvemaita pitää vettää. Tällä on ilmastonmuutoksen kannalta suurempi merkitys kuin ruokavaliomuutoksilla. Viljelijöitä voidaan kannustaa turvemaiden viljelystä luopumiseen ja ennallistamiseen esimerkiksi maksamalla päästövähennyspalkkiota maaperän päästövähennysten perusteella.

Turvemaat ovat keskittyneet voimakkaasti tietyille alueille Länsi- ja Pohjois-Suomeen. Niinpä laajamittaiset toimet turvemaiden päästöjen vähentämiseksi voivat aiheuttaa merkittävää maataloustuotannon ja -tulojen alenemista joillain alueilla. Alueellisen oikeudenmukaisuuden nimissä taloudellisesti eniten kärsiville alueille on kehitettävä uusia vaihtoehtoisia tulonlähteitä.

Turvepellolle perustettu kosteikko. Kuva: Marjaana Toivonen

3) Muutoksia kestävään ja terveelliseen ruokavalioon voi tehdä monella tavalla – tärkeää on huomioida erilaiset mieltymykset ja kulttuurinen hyväksyttävyys

Jokainen ihminen on kuluttajana osa ruokajärjestelmää. Oikeudenmukaisuuden kannalta on tärkeää, että meillä kaikilla on mahdollisuus syödä kestävästi ja terveellisesti. Hinta ei ole merkittävä este, sillä terveellisen ja ympäristöystävällisen kasvispainotteisen ruokavalion voi koostaa edullisesti. Sen sijaan ruokavaliomuutoksia jarruttavat arvot, tottumukset ja mieltymykset sekä tietojen ja taitojen puute. Ruokavalioiden muuttamisessa eri ihmiset tarvitsevat erilaista tukea ja motivointia. Keinoja ovat esimerkiksi viestintä, koulujen ruokakasvatus, maistuvien reseptien ja valmistuotteiden tarjonnan parantaminen sekä ympäristö- ja terveysperusteinen verotus. Tärkeää on pitää esillä ruokavalioiden moninaisuus ja se, että muutoksia kestävään ja terveelliseen ruokavalioon voi tehdä monella tavalla omia mieltymyksiä huomioiden.