Koijärven laskuojalla keväällä 1979 taisi suomalainen ympäristöliikke joutua ensimmäisen kerran poliisin kouriin. Koura ei kuitenkaan ollut vihamielinen, ei ainakaan omien havaintojeni mukaan. Poliiseilla oli tehtävänään irroittaa kaivinkoneeseen kahliutuneet luonnonsuojelijat ja turvata töiden jatkuminen, mutta se ei ollut henkilökohtainen juttu. Poliisit olivat asiallisia, monet hiukka huvittuneita.

Poliisin asenteita kuvaa hyvin pieni kohtaus.
Konstaapeli naputti olkapäälleni ja kysyi:
”Mites Mikko, oletko täällä tänään toimittajana vai kaivuhommissa?”
”Olen toimittajana”.
”Asia selvä”, kuittasi konstaapeli ja meni jututtamaan muita.

1980- ja 1990-luvuilla poliisi kutsuttiin toistuvasti poimimaan puista vanhojen metsien suojelua vaativia metsäaktivisteja. Nekin operaatiot sujuivat säällisissä tunnelmissa. Tapaukset tosin herättivät poliisissa närää, mutta yllättävään suuntaan.

”Eivät nämä nuoret ole potkimassa mummoja, eivät he ole kadulla särkemässä paikkoja”, kirjoitti Rikospoliisilehdessä eräs rikosylikonstaapeli, joka piti aktivistien asiaa oikeana. ”Taidanpa itsekin kiivetä puuhun”, hän päätti viestinsä.

Korkeimman oikeuden Koijärven tapahtumista antaman vähemmän onnistuneen ennakkopäätöksen mukaisesta aktivisteille tuomittiin pakottamisesta sakkoja ja poliisille niskoittelustakin syytettiin, mutta yksikään viranomainen ei väittänyt tekoja yhteiskuntavaarallisiksi, eikä vaatinut Luonto-Liiton ja Greenpeacen lakkauttamista. Päinvastoin.

1990-luvun lopulla poliisin ylijohto ilmoitti Metsähallitukselle, ettei pidä luulla poliisin aina tulevan paikalle selvittelemään metsäkiistoja. On Metsähallituksen vastuulla estää konfliktien syntyminen, painotti poliisijohto joka ei halunnut osapuoleksi kiistoihin.
Yhteiskunta tunnusti metsäaktivistien tavoitteet oikeiksi perustamalla Kainuuseen ja muualle Pohjois-Suomeen useita suurehkoja ja lukuisia pienempiä vanhojen metsien suojelualueita.

Elokapina aloitti ilmastomielenosoituksensa Helsingissä syksyllä 2020. Poliisi siirteli tapahtuman paikkaa, ja lopulta se kylvetti paprikaöljyllä maassa istuvat, täysin rauhalliset mielenosoittajat. Isku herätti jyrkkää paheksuntaa, sillä paprikasumuttimet on tarkoitettu aivan toisenlaisiin tilanteisiin. Hyvin poikkeuksellisesti arvostelu johti rikostutkintaan, ja seitsemän poliisia sai syytteitä, heistä johtaja tuomittiin sakkoihin.

Lokakuussa 2021 Helsingin poliisi hyökkäsi jo leveällä rintamalla. Se keskeytti taas Elokapinan mielenosoituksia, ja teki rikosilmoituksia henkilöistä, jotka olivat luvanneet maksaa mielenosoittajien sakkoja, jos sellaisia tulee. Tätä poliisi väitti julkiseksi kehottamiseksi rikokseen. Poliisi väitti myös elokapinalaisten syyllistyneen petoksiin hakiessaan apurahoja toimintaansa. Kaikki näistä nostetut keinotekoiset syytteet hylättiin Helsingin käräjäoikeudessa huhtikuussa 2024, ja syyttäjät ymmärsivät olla valittamatta.

Kuva: Mikko Niskasaari

Convoylle eri säännöt

Vuoden 2022 alussa Helsinkiin valmisteltiin Kanadan Ottawasta kopioidun idean mukaista jättimäistä rekkojen mielenosoitusta. Tukkimalla rekoilla Mannerheimintie ja valtaamalla eduskunta uskottiin hallituksen kaatuvan, eduskunnan hyväksyvän mielenosoittajien kaikki vaatimukset, koronarajoitusten poistuvan viimeistä maskia myöten. Ja bensan hinnan laskevan.

Convoy Finland 2022 marssijoita kiihotettiin mukaan julkisilla somekanavilla, joilla valmistelujen raivokas uho oli koko ajan sekä median että poliisin seurattavissa.

”Tukimme Mannerheimintien niin pitkäksi aikaa, että ne suostuvat”. ”Valtaamme eduskunnan. Hyvällä tai pahalla”. ”Voi olla, etteivät ne päästä meitä sovinnolla eduskuntaan. Ottakaa mukaan aseita, joilla eduskunnan ovet avataa. Rautakankia, kirveitä, sorkkarautoja”.

Tämä toistui kymmenet kerrat: aseita mukaan, vastarinta murretaan vaikka väkivallalla. Valmistelijat eivät peitelleet toisena esikuvana olevan Donald Trumpia kannattajien hyökkäys Washingtonin Capitoliin loppiaisena 2021.

Ei tullut rekkoja. Tuli ehkä tuhat mielenosoittajaa, iso osa jo valmiiksi humalassa. Katkaistiin Mannerheimintie, uhottiin, ryypättiin, tapeltiin ja uhkailitiin toimittajia. Poliisi antoi sekavan joukon pitää Mannerheimintien poikki monen tunnin ajan, kunnes lopulta tyhjensi kadun. 55 osanottajaa otettiin kiinni, ja kirjattiin lukuisia epäiltyjä rikoksia virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta pahoinpitelyihin.

Entä kehotukset ottaa mukaan aseita ja murtautua eduskuntaan? Montako rikosilmoitusta julkisesta kehottamisesta rikokseen poliisi teki? Aivan. Ei ainuttakaan. Sen sijaan Helsingin poliisilaitos kieltäytyi kahden viikon ajan antamasta tapahtuman järjestäjien nimiä medialle, ilman mitään laillisia perusteita. Poliisin valintoja ei voi perustella juridisesti, ne ovat poliittisia ja ideologisia.

Seuraavana vuonna Helsingin poliisilaitos kielsi ”hyvien tapojen vastaisena” Elokapinan pienkeräyksen. Tavoite oli koota varoja asianajokuluihin, kun puolustauduttiin oikeudessa poliisia vastaan. Hallinto-oikeus kumosi poliisin päätöksen lainvastaisena.

Kyseessä ei ole yhden poliisilaitoksen yliaktiivisuus. Helsingin Sanomat paljasti äskettäin Sisä-Suomen poliisilaitoksen suuresti liioitelleen Elokapinalaisten epäiltyjä, tulossa olevia rikoksia, ja sai näin käräjäoikeuden myöntämään televalvontalupia. Rikosepäilytkin osoittautuivat aiheettomiksi.

Lakkautusuhkailuja

Poliisin poliittinen tiedotuskampanja Elokapinaa vastaan otti yhä uusia kierroksia, ja viime vuonna Poliisihallitus ilmoitti harkitsevansa kanteen nostamista yhteisön kieltämiseksi. Nykyhallituksen oikeus- ja sisäministerit, joiden pitäisi toimia oikeusvaltion suojana, olivat kovasti tohkeissaan lakkauttamispuuhista. Valtakunnansyyttäjä sentään laittoi tammikuussa touhulle pisteen.

Näin poliisi on asettunut osapuoleksi ympäristökahinoihin.

Elokapinalla on tilillään yksi merkittävä ylilyönti: eduskuntatalon pylväiden töhriminen. Se on vahingonteko, josta tekijöille aikanaan ojennetaan asianmukainen lasku. Muutoin poliisin huolella ylöskirjaamat rikokset ovat niskoitteluja poliisia vastaan, mikä tarkoittaa, ettei ole poistuttu mielenosoituksesta juuri silloin kun poliisi vaatii.

Siinä on kyseessä erimielisyys mielenosoitusoikeudesta. Poliisin kynnys väittää jotain niskoitteluksi itseään vastaan on hyvin matala. Koska poliisin vaatimukset mielenosoituksen lopettamisekst tai siirtämiseksi ovat osin olleet perusteettomia, myös väitteet niskoittelusta ovat osin kyseenalaisia.