Teksti: Mikko Niskasaari

Tammikuussa nostettu syyte Elokapinan mielenosoittajien tukemisesta oli yllättävä. Naista syytetään julkisesta kehottamisesta rikokseen, koska hän ilmoitti olevansa valmis maksamaan ilmastonmuutostoimia vaatineiden mielenosoittajien sakkoja.

”Tällaiseen tätä lakipykälää ei ole koskaan sovellettu, aiempaa oikeustapausta ei ole”, toteaa rikosoikeuden professori Matti Tolvanen.

”Sakkojen maksaminen toisen puolesta on sinällään täysin laillista.”

Naisen saama syyte perustuu hänen Ylelle viime syyskuussa lausumaansa:

”Ajattelen taloudellisesti niin pöhkösti tai järkevästi, että minun itseni ei kannata jäädä kiinni kadulla, koska sillä sakkorahalla maksan ehkä viiden–kuuden opiskelijat sakot. Kuusi poliisiautoon kannettavaa tekee enemmän säröä kuin yksi keski-ikäinen mummu”.

Elokapinan mielenosoitus oli tuolloin käynnissä Helsingissä. Poliisi otti kiinni kaikkiaan 141 mielenosoittajaa, joita kaikki se ilmoitti epäiltävän poliisia vastaan niskoittelusta.

”Joka joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai julkisesti väkijoukossa taikka yleisesti tietoon saatetussa kirjoituksessa tai muussa esityksessä kehottaa tai houkuttelee rikoksen tekemiseen siten, että kehotus tai houkuttelu 1) aiheuttaa vaaran, että sellainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään (…)”, säädetään rikoslaissa.

Tässä tapauksessa ratkaisevaa on sana ”houkuttelee”. Naisen haastattelulausunto ei sisällä kehotusta, vaan syyttäjä on päätellyt hänen houkutelleen nuoria niskoittelemaan poliisia vastaan, lupaamalla maksaa siitä seuraavat sakot.

Nainen oli tukenut mielenosoitusta ja sen vaatimuksia, mutta syyttäjä katsoo hänen houkutelleen niskoittelemaan poliisia vastaan.

Samalla kun nosti syytteen naista vastaan, syyttäjä teki neljä päätöstä olla syyttämättä poliisin samanlaisten rikosilmoitusten johdosta. Kaikki poliisin ilmiantamat olivat julkisesti ilmoittaneet olevansa valmiit maksamaan mielenosoittajien sakkoja. Erona se, että syyttämättä jätetyt olivat ilmoittaneet tästä mielenosoituksen jälkeen.

Harvinainen rikos

Sosiaalisessa mediassa törmää lähes päivittäin kirjoituksiin – ainakin jos poistuu välillä omasta kuplastaan – joita voisi hyvin perustein arvioida julkiseksi kehottamiseksi rikokseen. Silti rikosilmoituksia tehdään tällä nimikkeellä vähän, ja syytteet ovat oikeudellisen elämän suuria rariteetteja.

Vuosina 2011–2020 julkisesta kehottamisesta rikokseen kirjattiin yhteensä 43 rikosilmoitusta, ja syytteitä nostettiin kuusi (6) kappaletta. Edellisen kerran tämä rikos oli julkisuudessa, kun kansanedustaja Ano Turtiainen tuomittiin tästä teosta. Hän oli kehottanut iskemään polttopulloin Punaisen Ristin vastaanottokeskuksiin.

Syyte, jos se menestyy, saattaa aiheuttaa ongelmia ympäristöliikkeille.

Laajentaako tämä syyte kehottamis-pykälän tulkintaa?

”Kyllä se sitä tekee. Jatkossa tällaisten liikkeiden tukijoiden on oltava entistä varovaisempi siinä, kuinka tukeaan ilmaisee”, arvioi professori Matti Tolvanen.

Oman mausteensa juttuun antaa poliisien toiminnan selvittely. Elokapinan viime syksyisissä mielenosoituksissa poliisi kylvetti maassa istuvat mielenosoittajat pippuriöljyllä. Tämä herätti kovaa kritiikkiä, ja johti poikkeuksellisesti esitutkintaan. Kuusi Helsingin poliisilaitoksen poliisimiestä on nyt syyteharkinnassa mielenosoittajien pahoinpitelystä. Sama poliisilaitos tutki rikosilmoitukset kehottamisesta rikokseen.

Samaan aikaan toisaalla

Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna Helsinkiin, eduskuntatalon edustajalle kerääntyi ympäri maata satoja mielenosoittajia vaatimaan koronarajoituksia pois ja bensan hintaa alas. Jo tämän niin sanotun Convoy-mielenosoituksen valmistelun alussa tavoitteeksi asetettiin kaupungin liikenneväylien tukkiminen, keskustan saartaminen pitkäksi aikaa.

Valmistelijat kehottivat jättämään mahdollisimman paljon ajoneuvoja, mieluiten suuria, seisomaan ajoväylille, ottamaan avaimet ja häipymään paikalta. Poliisin mahdollisia toimia kehotettiin vastustamaan aktiivisesti, mikä tarkoitti niskoittelua, tai pahempaa. Hurjimmat kehottivat valmistautumaan ryntäykseen eduskuntataloon, mallia Washington, Capitol loppiaisena 2021. Tällaisia julkisia kehottamisia rikokseen kertyi mielenosoitusta edeltäneen viikon ajan vähintään kymmeniä päivässä, ja niitä jaettiin somealustoilla, joilla oli jopa yli 60 000 seuraajaa. Mitä julkisinta kehottamista siis.

Kehotusten luoma vaara realisoitui, kehotuksia noudatettiin. Mannerheimintie tukittiin perjantaina 4.2. eduskuntatalon kohdalla 100–150 ajoneuvolla, jopa bussi ajettiin poikittain kadulle. Tavoitteena oli pitää sulku päiväkausia, mutta poliisi alkoi hinata ajoneuvoja pois myöhään perjantai-iltana. Tällöin ja myöhemminkin mielenosoittajat hyökkäsivät poliisia vastaan, ja näin suunnitteluvaiheen uho ja kehotukset muuttuivat todeksi.

Convoy-mielenosoituksessa mielenosoittajat hyökkäsivät poliisia vastaan ja näin suunnitteluvaiheen uho ja kehotukset muuttuivat todeksi.

Kadun tukkiminen rikkoi tieliikennelakia, mutta vastaavia estämisiä on tutkittu ja syytetty myös pakottamisrikoksina. Lukuisia mielenosoittajia on siis syytä epäillä muistakin rikoslakirikoksista kuin niskoittelusta poliisia vastaan ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.

Julkisesta kehottamisesta rikokseen ei Helsingin poliisi ole kirjannut yhtään rikosilmoitusta.