Siperiassa on jopa 60 astetta pakkasta. Mitä sellainen pakkanen aiheuttaisi omalle eliöstöllemme, mitkä menestyisivät, mitkä selviäisivät?

Kun Suomessa oli tammikuussa 1987 huippupakkasia, näin itsekin Helsingin linja-autoasemalla lukeman -35. Kysyin seuraavana kesänä Itä-Siperian Kolymajoella, oliko heillä ollut tavallista leudompi talvi, kun kylmä ilma pakeni meille. Paikallinen vastasi yllättyneenä, että oli tosiaan, tavallisesti on -60, nyt oli vain -50!

Jos tuollainen pakkanen todella iskisi meille sellaisena ohutlumisena talvena, joita nykyään sattuu, tuhot olisivat varmaankin suuret sekä hyönteis-, lintu- että nisäkäsmaailmassa. Lumi on olennainen tekijä: ainakin hyönteiset ja pikkunisäkkäät olisivat turvassa kunnon hangen alla, ja monet linnutkin osaavat käyttää lumikieppejä. Puita lukuunottamatta myös kasvit ovat lumen alla suojassa.

Toinen tärkeä tekijä on eliöiden ilmastollinen sopeutuminen, akklimatisaatio. Siperiassa monet eliöpopulaatiot ovat sopeutuneet luonnonvalinnan kautta tulipalopakkaseen. Meilläkin pohjoinen, itäinen ja kaakkoinen lajisto kestävät kylmää paljon paremmin kuin eteläiset tulokkaat.

Kylmänkestävät hyönteis- ja kasvilajilajit tiivistävät solujensa sisältöä pakkasnesteiden kuten glyserolin avulla, ja kasveille voi vahvojen soluseinien ulkopuolelle jopa muodostua jääkiteitä. Jäätymättömyyttä edistää merkillinen ilmiö, alijäähtyminen, jossa kiteiden muodostumista soluun on estämässä monimutkainen fysikokemiallinen järjestelmä.

Pohjois-Siperian talvilinnusto on äärimmäisen köyhä: korppi, kuukkeli, lapintiainen, riekko eikä paljon muuta. Siitäkin voidaan päätellä, että mitkään mamsellit eivät kestä sellaisia pakkasia.