Tapaninpäivänä 2002 hämmästyin, kun lähikoivujen latvustot olivat täynnä räkättirastaita. Niitä oli ainakin 500. Tuntui kuin kevät olisi tullut. Ne nimittäin pitivät melkoista räkätystäkin. Mitä räkätit syövät talvella, pihlajanmarjojako? Miksi ne jäivät?

Räkättirastaat jäävät talvehtimaan hyvinä pihlajanmarjavuosina. Yhdessä tilhien ja muiden marjalintujen kanssa ne tyhjentävät punaisina roikkuvia pihlajanmarjaterttuja. Parvet siirtyvät talven mittaan marjavarojen ehtymisen mukana etelään ja lounaaseen päin.

Kun parvet siirtyvät etelämmäksi, ne kasvavat suuremmiksi. Viimeiseksi hyödynnettäviksi jäävät kaupunkien puistoissa ja katujen varsilla sijaitsevat pihlajat, joihin voi kertyä tuhansittain räkättirastaita ja tilhiä. Jos pihlajanmarjat loppuvat, parvet muuttavat vielä keskellä talveakin merien ylitse länteen, lounaaseen tai etelään.

Talvi 2002–2003 oli kaikkien aikojen parhaita pihlajanmarjatalvia. Ilmeisesti edellisen kesän sato on ollut erittäin hyvä laajoilla alueilla. Niin myös suuret rastas- ja tilhiparvet velloivat eri puolilla Suomea vielä helmikuussa.

Helmikuussa 2003 nähtiin Kaakkois-Suomessa Lappeenrannan ja Savonlinnan välisellä alueella yli 10 000 räkättirastaan parvia. Näin suuret lintumassat tammikuun kovien pakkasten jälkeen osoittavat selvästi, ettei kovakaan pakkanen ole kohtalokas, jos ravintoa on riittävästi – höyhenpeite on tehokas lämmön eristäjä.

Suuret marjalintujoukot lienevät olleet pääosin kotoisin maamme itäpuolelta, mutta miten kaukaa, sitä voimme vain arvailla.

Lintuharrastajat onnistuivat parvia laskiessaan löytämään joukosta useita siperialaisia, maassamme hyvin harvinaisiin rastaslajeihin kuuluvia yksilöitä eri puolilta Suomea. Tällaisia ovat mustakaularastas, harmaakurkkurastas ja ruosterastas.