Syksyn hiljaisuus
Syksyn hiljaisuutta on erityinen maisema, metsä, mielentila tai luonnon valmistautuminen talveen
Syksyn hiljaisuutta on erityinen maisema, metsä, mielentila tai luonnon valmistautuminen talveen
Merihanhet Viron Matsalun kansallispuistossa Põgarin lahden illassa. Kuvat: Samuli Haapasalo
Kun syysmyrsky on ohi ja meri tyyntyy, hiljaisuus on suorastaan kosketeltava.

Syyshiljaisuus Haeskan lintutornista Viron Läänemaalla
Sitä ennen maisemassa on ollut hetkin valtava lintujen muuton runsaus ja voima.
Toisenlaista hiljaisuutta tuo se, että niin monen lintulajin kanta on romahtanut. Yhä useamman lajin säilyminen osana luonnon monimuotoisuutta on uhattuna. Huonoa hiljaisuutta on kieltää tämä, olla välinpitämätön ja torjua tieto sekä tutkimus mm. lajikadosta.

Hiljainen tammitikka elää Viron monimuotoisissa vanhoissa lehtimetsissä
Tammitikka elelee aika hiljaa. Vain soidinaikana se huutelee enemmän. Tammitikka viihtyy vanhoissa metsissä, joissa on kaarnakuorista lehtipuustoa, tammia ja muita jaloja lehtipuita. Reviirillä on myös muuta hyvää lehtimetsää. Pesäkolon tammitikkakin hakkaa pehmeään puuhun. esim. harmaaleppään.
Tammitikka poimii ruokaa ja hakkaa lähes äänettömästi. Syksyllä sitä etsiessä saa kuunnella hiljaisuutta, vanhan metsän valmistautumista talveen. Niin tämäkin tikka löytyi. Välillä osuu samalla viitatiaisiin ja muihin tiaisiin sekä pähkinänakkeleihin. Virossa tammitikalle on hienoja metsiä. Se osaltaan selittää, että se on menestynyt. Tammitikka on levinnyt etelästä alkaen yli Viron runsaassa 30 vuodessa. Ensin yksittäisin parein, sitten kymmenin ja sitten kanta on lisääntynyt jo satoihin pareihin. Suomeen tammitikka ei ole levinnyt.