Kuukauden laji: Harmaapäätikka viheltää surumielisesti
Kuva: Hannu Rämä / Vastavalo
Harmaapäätikka
PICUS CANUS
Harmaapäätikan voi löytää lintujen ruokintapaikalta talipötkön kimpusta. Kevään korvalla sen voi äkätä lahopuiden koristamassa lehti- tai sekametsässä esittämässä kaikuvan kaihoisaa soidinvirttään. Kun pesintä alkaa, tikka käy piilottelevaksi.
1. Koiraan tunnistaa punaisesta otsasta.
2. Palokärjen jälkeen Suomen toiseksi kookkain tikka kasvaa noin 30-senttiseksi.
3. Vihreän selän takia harmaapäätikka sekoitetaan usein vihertikkaan, joka on Suomessa suurharvinaisuus.
4. Jäykät pyrstösulat sekä varpaiden asento – kaksi eteen, kaksi taakse – ovat tikkojen sopeumia rungolla liikkumiseen.
Rummuttaa harvoin, soidinääni on laskeva vihellyssarja.
Levinneisyys on kasvanut ilmastonmuutoksen myötä. BirdLife Suomen Pihabongauksessa laji tavattiin jopa Utsjoelta.
Kartan lähde: Luonnontieteellinen keskusmuseo ja Birdlife: Suomen 4. lintuatlas
HARMAAPÄÄTIKAN PERHEKALENTERI
Harmaapäätikka soidintaa maalis–huhtikuussa. Naaras munii loppukeväällä 5–10 munaa lahoon lehtipuuhun hakattuun pesäkoloon. Molemmat emot hautovat reilut kaksi viikkoa ja hoitavat poikasia nelisen viikkoa.
AIVOJEN ISKUNVAIMENNIN
Tikan aivot ovat tiiviisti kallon sisällä eivätkä pääse heilumaan. Nokan joustava rakenne ja kallon ympäri takakautta kiertävä erikoinen kieliluu vaimentavat tärähdyksiä.
Lajikoulu: Tunnista Suomen tikat
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.