Kuva: Markku Pelkonen / Havaintokirja

Chloris chloris

Tuntomerkit: Vihertävänruskea, jykevä peippolintu. Lovipäisen tumman pyrstön reunat keltaiset. Koiraan siipien käsisulkien ulkohöytyjen keltaiset osat näkyvät raitana linnun istuessa. Naaras ja nuori kauhtuneemman värisiä, ja ne sekoitetaan joskus varpuseen. Pää iso, nokka silmiinpistävän jykevä ja tyvestään hyvin leveä.

Äänet: Laulu koostuu ryystävistä äänistä ja kanarialintumaisista viserryksistä.

Elintavat: Yleinen taajamissa ja viljelysmailla. Suurin osa linnuista muuttaa talveksi pois Suomesta läntiseen Eurooppaan. Paluu maalis–huhtikuussa. Käy talviruokinnoilla, missä pitää erityisesti auringonkukansiemenistä.

Ravinto: Monenlaiset siemenet ja marjat, keväällä silmut, myös selkärangattomat varsinkin poikasten ravintona.

Lisääntyminen: Pesä kuusessa tai katajassa tai esimerkiksi pensasaidassa. Pesii usein löyhinä ryhminä sopivan suojaisissa pesäpaikoissa. Munia 3–7 (tyypillisesti 5). Pesyeitä voi olla kaksi vuodessa.

Levinneisyys ja runsaus: Kanta kasvoi ja lintu laajensi nopeasti levinneisyyttään viime vuosisadalla.  Enimmillään lintuja oli 370 000 paria ennen vuoden 2008 alkueläinepidemiaa, joka romahdutti kannan. Nykykanta 100 000 paria. Kannan nopean laskun takia laji on erittäin uhanalainen. Edelleen koko maan laji, mutta Lapissa paikoittainen.

Tiesitkö?  Viherpeippokoiraalla on soitimella erikoinen perhoslentoesitys, jossa se liihottaa hidastetusti.