Kuva: Jouni Kalliomäki / Havaintokirja

Alauda arvensis

Tuntomerkit: Ruskeankirjava, suhteellisen lyhytpyrstöinen varpuslintu. Siipien takareunat ja pyrstön sivut valkoiset. Voi kohottaa päälaelleen lievän töyhdön. Ei västäräkkimäisen solakka kuten kirviset, nokka tukevampi kuin niillä. Harvinainen kangaskiuru elää kuivilla paikoilla ja sen siiviltä puuttuu valkea reunus.

Äänet: Laulu helposti tunnistettava liverrys, jota lintu esittää tyypillisesti laululentona pellon tai niityn yllä. Kutsuäänet sirahtavia, melko pehmeitä.

Elintavat: Avoimien elinpaikkojen, etenkin viljelysmaiden tyyppilintuja. Saapuu Suomeen yhtenä ensimmäisistä muuttolinnuistamme helmi–maaliskuussa. Aluksi pelloilla pieninä parvina, lumen väistyessä linnut hakeutuvat reviireilleen ja aloittavat laulunsa.

Ravinto: Sekä siemenet että selkärangattomat. Kesällä ravinto painottuu selkärangattomiin, talvella siemeniin. Esimerkiksi hämähäkit, vaaksiaisten toukat ja kovakuoriaiset kuten maakiitäjäiset ovat tavallista poikasille kannettua ruokaa; jokaista poikasta ruokitaan noin neljä kertaa tunnissa.

Lisääntyminen: Pesä maassa syvennyksessä. Munii tyypillisesti vain 2–4 munaa. Hautoo pari viikkoa, ja poikaset lentokykyisiä kuukauden kuluttua muninnasta. Joskus toinen pesye.

Levinneisyys: ja runsaus: Kanta Suomessa on 250 000 paria. Kanta painottuu sinne minne viljelysmaatkin eli lounaiseen Suomeen ja Pohjanmaan rannikkoalueille. Lapissa paikoittainen.

Tiesitkö? Kiuru voi laulaa yhtäjaksoisesti puolikin tuntia, useimmiten kuitenkin vain muutaman minuutin.