Mikä kurkiseuranta?

Suomen Luonto alkoi syksyllä 2020 seurata nuorten kurkien matkaa niiden ensimmäisellä syysmuutolla. Ne kantavat jaloissaan rengastajien kiinnittämiä gps-paikantimia, joiden avulla niiden lentoa voidaan seurata yksityiskohtaisesti.

Kurkien joukko on vaihtunut vuosien varrella, ja alkuperäisestä nelikosta mukana on vain Harmaa. Harmaan rinnalla seuraamme kesällä 2023 kuoriutuneiden Haiskun, Kullan ja Laurin menoa.

Gps-kurjet ovat osa israelilaisen ekologin Idan Talmonin professori Ran Nathanin tutkimusryhmässä tekemää väitöskirjatutkimusta. Niiden seikkailuja päivityksissä kommentoi biologi Petri Suorsa, joka on yksi tutkijoiden yhteistyökumppaneista Suomessa.

Kaikki Kurkiseurannan artikkelit löydät täältä >>

Biologi Petri Suorsa ei peittele harmistustaan. Pitkillä muuttoreiteillään muista erottunut Lauri on hänen kiistaton suosikkinsa, ja haastatteluhetkellä kurki on ollut kadoksissa jo viikkoja.

”Kyllä tässä on molli isolla ämmällä menossa”, Suorsa murehtii.

Vielä ennen katoamistaan Laurin paikannin sai jonkin verran paikannustietoja läpi, vaikka Afrikkaan muuttaneet kurjet ovat tyypillisesti olleet enimmäkseen katvealueella. Viimeinen sijaintitieto tuli Itä-Libyasta hiekkaerämaasta.

”On mieletön tsägä, että sieltä Saharan keskeltä tulee tekstiviesti läpi.”

Tavanomaisella muuttovauhdilla kurjen olisi pitänyt olla viikon kuluessa Euroopassa ja hyvällä kuuluvuusalueella. Viikon jälkeen vierähti kuitenkin toinen ja melkein kolmaskin. Laurin viimeinen paikannus maaliskuun seitsemänneltä päivältä osui pahaenteisesti valtavien voimalinjojen viereen.

Myöhään maaliskuun 26. päivän iltana saapuu kuitenkin tekstiviesti, jonka paikannustiedot keikauttavat mollin kertaheitolla duuriksi.

”Alan uskoa ihmeisiin. Lauri lähetti tekstarin keitaalta Egyptistä”, Suorsa viestittää.

Selviää, että nuori kurki olikin vetänyt jarrua ja jäänyt lepäämään pyöreälle keinokastelupellolle 160 kilometriä edellisen paikannuksen pohjoispuolelle. Ehkä energiavarastojen kerryttäminen Etiopiassa epäonnistui tai Saharan hiekkamyrskyt pysäyttivät muuttajan, Suorsa arvioi.

Maaliskuun 24. päivänä Lauri muutti suuntaa ja jatkoi 400 kilometriä koilliseen Siwan keitaalle.

Pistemäisten paikannustietojen perusteella kartalle voi jo hahmotella Laurin kurvailua halki Saharan. Tiedot osoittavat, että Lauri oli syysmuutollaan ehtinyt Tunisian halki Libyan rajalle 30.12. Uudenvuodenpäivänä se ylitti Keski-Libyassa Harujin laajan laavakentän. Samaa reittiä se kulki myös ensimmäisellä syysmuutollaan emojensa kanssa.

Tammikuun 18. päivä Lauri paikantui määränpäähänsä Etiopiaan Dati Wolelin kansallispuistoon. Sen tarkka saapumispäivä ei kuitenkaan ole vielä tiedossa. Puisto sijaitsee noin 400 kilometriä etelään Tanajärveltä, missä kurki vietti edellisen talven.

”Siellä on todella hieno kosteikko, lähes 250 neliökilometrin laajuinen alue”, Suorsa kuvailee uutta talvehtimispaikkaa.

Helmikuun 21. päivänä kurki oli vielä Dati Wolelissa, mutta 28. helmikuuta se oli aloittanut jo kevätmuuttonsa ja paikantui Sudanin Khartumiin. Muuttomatkan tiedot tarkentuvat, kun kurki etenee hyvän kuuluvuuden alueelle ja paikannin saa tarkat reittitiedot lähetettyä.

Kartalla näkyy Laurin syysmuuton loppu sekä kevätmuuton alku. Viimeisimmät tiedot muuttoreitistä perustuvat yksittäisiin sijaintipisteisiin. Katkoviivalla on merkitty epätarkka muuttoreitti. Kartta ja kuva: Ran Nathan, Idan Talmon, Anna Tuominen & Mikko Korhonen / Vastavalo

Laurilla on aiemmin ollut tapana muuttaa silmukan muotoista reittiä niin, että se palaa keväällä Israelin ja Turkin halki. Tällä kertaa nokka osoitti sen sijaan pitkään takaisin tulosuuntaan, mutta nyt vaikuttaa siltä, että Lauri saattaa suunnata kiertoreittiä jälleen Lähi-Itään. Kurki on nyt taittanut matkaa Etelä-Karjalan Virolahdelta jo noin 10 000 kilometriä.

Tutkijoiden satelliittilähettimillä seuraamat kurjet ovat osoittaneet, että tällaiseen pitkään muuttoon liittyy suuria riskejä. Matka koitui myös kurkiseurannan Esterin kohtaloksi. Suorsan mukaan tutkijoiden on yhä epätodennäköisempää saada paikannin osumaan Etiopiaan muuttavalle kurjelle, eikä ihme, sillä valintapaineet näyttävät suosivan Eurooppaan jääviä lintuja.

Kevätmuutto etenee Euroopassa

Haisku ja Kulta lepäilevät rinta rinnan Puolassa. Kurjet ovat pysytelleet jo pari viikkoa vain viidenkymmenen kilometrin päässä toisistaan.

Haiskun muutto alkoi jo 27. helmikuuta, mutta kuukaudessa se on edennyt vain 350 kilometriä, sillä se vietti Puolassa koko talven.

”Se ei vaivautunut lähtemään Krakovaa etelämmäs edes silloin, kun Puolassa oli kovia pakkasia. Oikea talvi kesti kolme viikkoa”, Suorsa kummastelee.

Kolmessa vuorokaudessa kulta ennätti 1900 kilometrin matkan Ranskan rannikolta Puolaan ja jäi aloilleen.

Kulta taas lähti muutolle vasta 11. maaliskuuta. Kolmessa vuorokaudessa se ennätti 1900 kilometrin matkan Ranskan rannikolta Puolaan ja jäi aloilleen. Kullan kevätmuuttoreitti kulki silmukkana Alppien eteläpuolelta, vaikka syysmuutollaan se kiersi vuoriston pohjoisen kautta.

Harmaa lähti talvisijoiltaan Loire-joelta 25.2. ja päätyi muutamassa vuorokaudessa Hannoverin koillispuolelle. Siitä eteenpäin se on jatkanut todella hitaasti ja viipyy tällä hetkellä edelleen Saksassa aivan Puolan rajan tuntumassa.

gps-paikanninkurkiKurkien kevätmuuttoKurkiseurantamuuttolinnutsatelliittiseuranta

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.