Toimitus vastaanotti varhain aamulla äänitteen, joka sai leuat loksahtamaan. Sen lähetti innokkaaksi talviuimariksi itseään kuvaileva Lauri Solanen. Hän kertoi olleensa aamupulahduksella Savonlinnan uimahallin talviuintipaikalla, kun Pihlajavettä peittävän jään alta kuului erikoista ääntä.

”Kuulin kimeän äänen, joka vaikutti tulevan vedestä jään alta. Olin jättänyt kännykkäni kotiin, mutta juoksin pyyhe lanteilla hakemaan sen. Onneksi ehdin saada ääntä nauhoitettua”, Solanen kertoo.

Toimituksessa näyte tunnistettiin muikkujen kevätlauluksi. Ilmiö on tunnettu jo pitkään, mutta vain aniharva on päässyt sen kuulemaan, saati tallentamaan.

Muikun ääni on hyvin hiljainen ja hento, joten havainnointihetkellä sään täytyy olla täysin tyyni ja kuulijan lähellä veden pintaa. Yleensä jo jääpeite estää laulun kuuntelun.

Laululla on tärkeä merkitys muikkujen lisääntymiselle. Muikunpoikaset kuoriutuvat pian jäidenlähdön jälkeen, ja laulullaan emokalat kiihdyttävät kehittyvien poikasten hormonitoimintaa valmistaen niitä kuoriutumiseen.

Muikut kutevat tyypillisesti juuri mataliin, kivi- tai hiekkapohjaisiin rantavesiin, jollainen Pihlajaveden havaintopaikkakin on.

Ääni syntyy hieman samaan tapaan kuin vihellys sisäänhengittäessä. Kalat hengittävät normaalisti avaamalla vuorotellen suutaan ja kiduskansiaan, mikä saa veden virtaamaan suun kautta kiduksiin. Laulaessaan muikku jättää suunsa raolleen ja avaa kiduskansiaan voimakkaasti, mikä saa veden virtaamaan vauhdilla sen suun muodostaman kapeikon läpi. Näin syntyvä korkeataajuuksinen ääni erottuu hyvin vedenalaisessa äänimaisemassa.

Uusimmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että naaras- ja koirasmuikut esittävät laulun jälkikasvulleen duettona. Näin syntyvät harmoniat resonoivat kenties tehokkaammin kehittyvissä mätimunissa.

Muikku

Coregonus albula Tuntomerkit: Hohtavan hopeakylkinen pieni parvikala. Pituus n. 10–20 senttiä. Läheistä sukua siialle, josta sen erottaa leuan perusteella: muikun alaleuka on yläleukaa pidempi. Takana selässä lohikaloille ominainen rasvaevä. Ravinto: Eläinplankton. Lisääntyminen: Kutee mataliin ja kovapohjaisiin rantavesiin myöhään syksyllä loka–joulukuussa. Alle sentin mittaiset poikaset kuoriutuvat keväällä jäidenlähdön jälkeen, kun veden lämpötila alkaa nousta. Levinneisyys ja runsaus: Elää lähes koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Runsain Järvi-Suomessa. Esiintyy järvissä ja vähäsuolaisimmilla merialueilla. Tiesitkö? Muikku on Savon maakuntakala. Kuva: Sakke Yrjölä

Liity luonnonystävien joukkoon!

Tule mukaan!

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!