Metsämiehet puhuvat jäniksen hankipojista. Milloin ne syntyvät? Miten emo hoitaa hangella olevia poikasiaan?

Aivan nuoria jäniksenpoikia tapaa erityisesti kolmena ajankohtana. Varhaisimmat syntyvät huhti-toukokuun vaihteen tienoilla, jolloin suuressa osassa Suomea on vielä lunta, vaikka on jo pälviäkin. Juuri näitä poikasia kansa on nimittänyt hankipojiksi. Kesäkuussa syntyvät lehti- tai heinäpojat ja elokuussa sänkipojat.

On todennäköistä, että emojänis synnyttää vain kaksi poikuetta kesän aikana, mutta pienehkö osa naaraista voi saada kaikki kolmekin. Nopeaa lisääntymistä siis, kun jokaisessa poikueessa voi olla kahdesta viiteen poikasta.

Jäniksen tiineysaika on pitkä, noin 50 vuorokautta, ja poikaset syntyvät hyvin kehittyneinä. Niillä on syntyessään jo lämmin karvapeite, silmät ovat auenneet ja ne ovat liikuntakykyisiä. Lienee mahdollista, että poikaset tulevat toimeen jopa lumen pinnalla, mutta hankipoikien synnytys tapahtunee mikäli mahdollista kevätauringon luomille pälville.

Poikasten lämmönsäätelykyky lienee varsin hyvä, sillä emon ei tarvitse niitä lämmittää ainakaan muutaman päivän vanhoina. Emo ei liioin tee minkäänlaista pesää vaan kutsuu maastoon hajaantuneen poikueensa kerran päivässä imemään parin ensimmäisen viikon aikana. Yksinään havaittu jäniksenpoika ei siis yleensä ole emonsa hylkäämä!

Synnytysten välin lyhentämiseksi jäniksillä on mielestäni ihmeellinen sopeutuma: emojänis voi tulla uudelleen tiineeksi jo ennen edellisen poikueen syntymistä. Naaraalla voi siis olla kohdussaan kahdet eri-ikäiset sikiöt. Vanhemmat ovat lähes syntymäkunnossa ja nuoremmat vasta sikiökehityksensä alussa. Tämä niin kutsuttu superfetaatio osaltaan vähentää pitkästä tiineysajasta aiheutuvaa haittaa ja tekee mahdolliseksi jopa kolme poikuetta saman lisääntymiskauden aikana.