Pääkirjoitus: Olet onnekas, jos kohtaat pihallasi kontiaisen
Alkukeväällä kontiaiset etsivät kumppania tositarkoituksella. Kuva: Solvin Zankl / Nature Picture Library
KEVÄT on kaivattujen jälleennäkemisten aikaa. Sydämessäni läikähtikin odottamaton ilo, kun pääsiäisenä huomasin erään vantaalaisen maantien luiskalla parikymmentä siistiä multakekoa. En ollut aikoihin nähnyt elonmerkkejä kontiaisesta.
AIKOINAAN kontiainen, tai oikeastaan sen keot olivat tuttu näky omakotitaloalueilla, viljelysten reunamilla, hevosaitauksissa ja kukkaniityillä. Kun oli tarkkana, ei ollut tavatonta löytää keko, jossa multa liikkui tai otus jopa kurkisti keon huipulta kaivuukiireissään. Kontiaisia löysi silloin tällöin myös kuolleina polkujen ja metsäteiden varsilla.
KONTIAINEN luokitellaan Suomessa elinvoimaiseksi lajiksi ja sitä se ehkä yhä onkin, mutta todellisuudessa kontiaisen nykytilanne tunnetaan huonosti, vaikka se elää ihmisen seuralaisena. Sen alkuperäistä asuinympäristöä lienevät multavat ja puoliavoimet lehdot ja hakamaat.
KAUPUNGEISSA kontiainen on aika lailla kadonnut maisemasta, ja lehdot ja hakamaat ovat kontiaisen elinalueella Etelä-Suomessa nykyään uhanalaisia ympäristötyyppejä. Taajamat ovat aiempaa tiiviimmin rakennettuja, ja elinpaikalta toiselle siirtymisen
sekä lajikumppanien löytämisen täytyy olla kontiaiselle vaikeaa.
Kaupungeissa kontiainen on aika lailla kadonnut maisemasta, ja lehdot ja hakamaat ovat kontiaisen elinalueella Etelä-Suomessa nykyään uhanalaisia ympäristötyyppejä.
KONTIAINEN on rauhoitettu, mutta puutarhoissa se ei perinteisesti oikein ole ollut tervetullut vieras, vaikka myyriin verrattuna sen aiheuttama haitta on lähinnä esteettinen – istutukset ja hyötykasvit eivät katoa kontiaisen maanalaisiin koloihin. Kontiaisen ilmaantuminen pihaan onkin myönteinen merkki siitä, että maaperässä on matoja, nilviäisiä ja hyönteiselämää, eli maa on yhä elävä. Otus myös kuohkeuttaa ja ilmastaa maaperä kaivuupuuhillaan.
JOS olet niin onnekas, että kohtaat kontiaisen tiluksillasi, mieti voitko tarjota sille kotirauhan, jos ei nyt ihan pihan paraatipaikalla, niin ainakin vähemmän kuljetuilla kolkilla. Vastalahjaksi saat mielenkiintoisen naapurin, jonka elämää on hauska seurata, vaikkapa vain kekojen syntymistä seuraamalla.
SAATAT päästä vahvistamaan tutkijoiden havainnot siitä, että kontiainen on aktiivinen sekä yöllä että päivällä, mutta lepäilee aktiivisuusjaksojen välillä pitkiä aikoja. Entä tiesitkö että kontiainen on hyvä uimari?
PS. Tunnista kontiaisen keko – löydät vinkit täältä!

Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.
