Luonto nyt: Pähkinähakit vaeltavat jälleen – käynnissä on suurin vaellus kolmeenkymmeneen vuoteen
Vaeltaja. Pähkinähakin itäisen alalajin lintu Haminassa elokuussa 2026. Kuva Ari Seppä
Yksi lintumaailman alkusyksyn kohokohdista on ollut pähkinähakkien vaellus – kaukaa idästä on rientänyt Suomeen tuhansia pähkinähakkeja. Hakkiparvet ovat elävöittäneet etenkin länsirannikkoa.
Suurvaelluksesta kertovat Kristiinankaupungissa 22.8. aamun ja aamupäivän aikana nähdyt yli 400 hakkia sekä Kalajoen (29.8.) ja Luodon (2.9) yli 300 hakin lukemat. Uudellamaalla esimerkiksi Laajalahden Maarin tornista on raportoitu hakkeja miltei päivittäin. Tänään 14.9. on nähty paljon pähkinähakkeja etupäässä matkalla länteen tai lounaaseen Hangon lintuasemalla, Jurmossa, Utössä ja Ahvenanmaan Kökarissa. Myös liikettä itäsuuntaan ja ikään kuin takaisin päin on ollut.
BirdLife Suomi tiedotti elokuun lopulla, että pähkinähakin vaellus on voimistumassa vilkkaimmaksi kolmeenkymmeneen vuoteen.
Lintuhavaintojärjestelmä Tiiran tietojen perusteella näin tapahtui. Hakkimäärissä vuoden 2026 edelle menevät tallennetuissa havannoissa vain vuodet 1995 ja 1968 sekä joillain alueilla vuosi 1996.
Meneillään, ehkä jo hiukan hiipumassa, on siten vuosisatamme suurin vaellus. Tämän vuoden vaellus ei ole ennätyksellinen, vaan paljon heikompi kuin 1968, 1995 tai 1954, jolloin Pentti Linkola laski Ahvenanmaan Signilskärillä yli 5000 hakkia.
Pähkinähakkien vaellus oli uutinen jo sata vuotta sitten
Hakkivaelluksien huippuvuosia tunnetaan jo 1800-luvulla. Jo vuonna 1900 tunnettu luonnontuntija A. J. Mela kirjoitti Luonnon ystävä -lehteen tuolloin hauskasti pähkinähakkiseksi kutsutusta lajista katsauksen.
Sanomalehdetkin huomioivat hakkivaellukset,. Vuonna 1933 Aamulehti uutisoi ”pähkinähakki vangittu”, kun ”nykyisen joukkovierailun maassamme” yksilöistä vietiin kaksi yksilöä Korkeasaaren eläintarhaan.
Lue myös: Testaa tietosi varisvisassa!
Pähkinähakki pesiikin meillä, mutta on varislinnuistamme ehkä tuntemattomin, vaikka sen parin tuhannen parin pesimäkanta on suurempi kuin mustavariksen.
Pesimäaikaan varhain keväällä pähkinähakit ovat hyvin huomaamattomia. Suomen pesijät ovat enimmäkseen pähkinäpensaan hasselpähkinään erikoistunutta läntistä alalajia. Nyt vaeltavat itäiset hakit ovat niitä ohutnokkaisempaa itäistä alalajia, mutta niidenkin edustajia pesii Suomessa, lähinnä maan keski- ja pohjoisosissa Rovaniemelle asti.
Pähkinähakkien vaellus – miksi linnut lähtevät suurvaellukselle?
Suurvaellukset ovat lintujen seuraajille harvinaista herkkua. Hakeille itselleen ne ovat pakkoliike, sillä vaellukselle lähdetään kun ruoka käy vähiin.
Länsi kutsuu pähkinähakkeja, kun siperiansembran siemenet ehtyvät idässä. Enemmistö vaeltajista on nuoria, mutta myös aikuisia hakkeja on joukossa. Suurvaellukset yltävät läntiseen Eurooppaan asti.
Mitä vaeltaville hakeille tapahtuu? Moni menehtyy, mutta muun muassa suomalainen rengastusaineisto kertoo, että hakit voivat myös palata Siperiaan. Rengastusatlaksen mukaan muutama Suomessa vaelluksella rengastettu pähkinähakki on löydetty myöhemmin Ob- ja Jeniseijokien väliltä.
Hyvien vaellusvuosien jälkeen itäisiä pähkinähakkeja jää Suomeen pesimään, ja pähkinävyöhykkeen eli Pori–Mikkeli -linjan pohjoispuolen pesivät hakit ovatkin lähinnä vaellusten jälkeen tänne asettuneita lintuja tai niiden jälkeläisiä.
Pähkinähakit suosivat sembramäntyjen istutuksia
Hakit syövät muutakin ravintoa kuten kuusensiemeniä ja marjoja, mutta pohjoiset pesijämme suosivat paikkoja, joille sembramäntyjä on istutettu tai jonne männyt ovat levinneet.
Siperiansembran istutukset yleistyivät Suomessa osin 1860-luvun nälkävuosien jälkeen kun valtio tutki voisiko myös ”Siperian leipäsiemenpuuksi” kutsuttu sembra olla osa ravinto-ongelmien ratkaisua.
Pesimäpaikalla pähkinähakin pitää pystyä myös varastoimaan ravintoa. Tämä on aivan olennaista, sillä pähkinähakit elävät talvella ja kasvattavat keväällä poikasensa pitkälti syksyllä jemmaamiensa siemenien tai pähkinöiden turvin. Varastokuljetusten logistiikkaa auttaa kurkkupussi, johon mahtuu jopa parisataa sembran siementä tai pikkulapsen kourallinen hasselpähkinöitä.
Läntisen alalajin pähkinähakkeja on pidetty itäisiin verrattuna paikkalintuina, mutta niidenkin nuoret linnut lähtevät heikkoina pähkinävuosina vaeltamaan.
Luonnontieteellisen keskusmuseon lintueksepertti Aleksi Lehikoinen julkaisi kollegojensa kanssa äskettäin Ornis Fennica -tiedelehdessä tutkimuksen, jonka mukaan hänen oman raaseporilaisen kotipihansa pähkinäsato selitti suuren osan sekä Hangon lintuaseman että Ruotsin eteläkärjen lintuaseman vuosittaisista läntisten pähkinähakkien vaellusaktiivisuudesta.
Kyseessä lienee se, että pähkinäsadot ovat laajalla alueella samaan aikaan hyviä tai huonoja.
Pähkinähakin huomaa vähän närhen tavoin hoippuvasta lennostaan tai varislinnulle sopivasta kuivakasta krää tai kraaa -huuodstaa, joka voi toistua kraa-kraa-kraa. Höyhenpuku on hienostuneen valkopilkkuisen oliivinruskea.
Tulevana talvena pähkinähakkeja voi ilmaantua tavallista enemmän lintulaudoille.
Lisäys 14.9. klo 21:30. Lisätty päivän tietoja voimakkaasta hakkimuutosta Saaristomerellä,
Lue myös:
Pähkinähakkeja lintulaudalla
Olen seurannut 15 vuoden ajan Inkoossa pähkinähakkeja. Talvisin ne käyvät päivittäin syömässä lintulaudallamme. Ne muistuttavat kraakkumalla kuusen latvasta heti, kun pähkinät ovat lopussa. Kesäksi ne katoavat metsiin, mutta ilmoittelevat itsestänsä. Määrä on kasvanut tasaisesti. Kuinka yleisiä ne ovat Suomessa?
Hetkiä harmaatakin kaupunkielämässä
Kekseliäänä ja uteliaana lintuna varis pärjää hyvin myös kaupungeissa, vaikka ympäristö on haastava ja tarjolla oleva ravinto laadultaan vaihtelevaa.
Syysarktika on huima lintujen muuton näytelmä
Syksyllä arktisten vesilintujen tuhatpäisten parvien muuttoa seurataan eniten Kaakkois-Suomen sisämaassa ja Suomenlahden rannikon havainnointipaikoilla.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.