Kevät on käärmeidenkin lisääntymisaikaa. Koiraat heräävät horroksesta naaraita aikaisemmin ja hakeutuvat paistattelemaan aurinkoon. Kilpakosijat käyvät kamppailujaan parikin viikkoa, jonka jälkeen heräilevät naaraat pariutuvat voittajien kanssa.

Kyyt eivät muni esimerkiksi rantakäärmeen tavoin. Sen sijaan naaras synnyttää loppukesästä 4–20 täysin kehittynyttä poikasta. Ne aloittavat täysin itsenäisen elämän heti synnyttyään. Pohjoiset kyyt eivät lisäänny joka vuosi, vaan naaraiden pitää keskittyä toisina kesinä kasvuun ja syömiseen ja vain toisina jälkikasvun kantamiseen. Lisääntyminen on siis melko hidasta.

Pitkä talvihorros on käärmeenpoikaselle haaste. Siitäkin selvittyään se on suuressa vaarassa menettää henkensä autotiellä tai kesämökkiläisten kynsissä. Rakentaminen taas katkoo eläinten vaellusreittejä ja hävittää käyttökelpoisia elinpaikkoja. Kyyt ovatkin vähentyneet maassamme monin paikoin.

Suomi on ainoa Länsi-Euroopan maa, jossa kyytä ei ole rauhoitettu. Myrkkykäärmeitä on toki syytä varoa pienten lasten kanssa liikkuessa. Siltikin jokaisen kannattaisi pysähtyä miettimään myös itse kyyn asemaa – onko satunnaisesti vastaantulevan eläimen automaattinen tappaminen oikein vain siksi että se on käärme?