Mitä ovat oudot liuskalehtiset kasvit, joita kasvaa paljon lintujen ruokintapaikan alla? Suurimmat yksilöt ovat jopa metrin korkuisia. En ole löytänyt kasvia mistään kirjoista.

Linnut eivät syö kaikkea tarjottua ruokaa vaan suurin osa siemenistä karisee maahan. Pääosa siemenmassasta on juuri sitä, mitä linnuille tarjotaankin, tavallisesti kauraa ja auringonkukkaa. Erityisesti kaakkoiseurooppalaisen auringonkukan joukossa on paljon rikkaruohojen siemeniä, ja osa rikkalajeista on meille vieraita.

Runsain eksoottisista tulokkaista on marunatuoksukki. Sen ohella ruokintalautojen alla on kasvanut hulluruohoja ja sappiruohoja, jotka ovat yhtä lailla herättäneet oudolla ulkoasullaan ihmisten huomiota. Hulluruoho ja sappiruoho ovat kuitenkin marunatuoksukkia selvästi harvinaisempia. Muut auringonkukansiementen mukana kulkeutuvat lajit, savikat, revonhännät ja pantaheinät, eivät ole yhtä silmiinpistäviä.

Marunatuoksukki on alun perin amerikkalainen preeriakasvi, joka on nykyään yleinen rikkaruoho kaikkialla lauhkeilla alueilla, erityisesti auringonkukkapelloilla.
Lähes kaikkialta, missä lintujen ruokintaan on käytetty auringonkukansiemeniä, löytää kesällä marunatuoksukin. Luontoiltaan on jo usean vuoden ajan säännöllisesti tullut juuri tätä kasvia koskevia kysymyksiä.

Kesällä marunatuoksukit ovat melko pieniä, mutta tummanvihreät ja voimakkaasti liuskaiset lehdet kiinnittävät huomion kasviin jo tässä vaiheessa. Vasta syksyn tullessa ne alkavat haaroa ja nopeimmat ehtivät avata ensimmäiset kukkansa syyskuun puolivälissä. Hedekukat ovat terttumaisina tähkinä haarojen latvoissa ja emikukat melko huomaamattomina lehtihangoissa. Jo kukkien vaatimaton ulkoasu kertoo, että kasvi on tuulipölytteinen.

Parin asteen halloista marunatuoksukit vielä selviävät, mutta yli viiden asteen pakkaset ovat jo liikaa: lehdet tummuvat, nuutuvat ja kukinnot painuvat luokille.
Marunatuoksukki on vahvasti pyrkimässä lajistoomme: vuosittain maahamme saapuu miljoonia maruntuoksukin siemeniä. Kun yksilöiden välillä on suuria eroja niin kehitysnopeudessa kuin pakkasensiedossakin, saattaa joukosta ennen pitkää valikoitua lyhyessä kesässämme selviytyviä yksilöitä – varsinkin, jos kesät vielä tästä lämpenevät.

Marunatuoksukin kotiutuminen lajistoomme ei olisi kovinkaan iloinen asia, sillä se on ainakin pujon veroinen ellei pahempi allergian aiheuttajana.