Evankelis-luterilaisen kirkon ekopaasto on loistoidea. Se kehottaa toimimaan luonnon ja ympäristön puolesta valitsemallaan tavalla seitsemän viikkoa tai vaikka osan siitä. Tänä vuonna paaston aika on 10.2.–27.3. ja teemana on ruoka. Tavoite on melkoinen: Pelasta maailma ekopaastoten – kevennä, hiljennä ja hiljenny.

Jokainen voi valita itselleen sopivan tavan paastota. Minä valitsin kävelemisen ja juures-kasvis-ruisleipädieetin. Koska työmatkani on yli 10 kilometriä, kävelen siitä neljänneksen kumpaankin suuntaan. Helppoa se ei ole, kun nivelrikko kalvaa nilkkaa ja jalat lipsuvat ja kastuvat sohjoisilla teillä. Mutta saahan siinä tuntuman kieltäymyksien aiheuttamaan kärsimykseen ja koko ajan kasvavaan houkutukseen hypätä bussiin. Eivätkö kärsimys ja kiusausten voittaminen kuulukin kristillisen paaston alkuperäiseen ajatukseen? Kun Kristus valmistautui tehtäväänsä, hän vaelsi erämaassa 40 päivää syömättä ja vielä Paholaisen ahdistamana.

Ruokadieetti on kipeillä kintuilla kävelemistä helpompaa ja lanttua ja palsternakkaa popsiessa säästyy myös rahaa. Puiselta se tosin alkaa maistua ja siinäkin tulee lipsuttua. Ah, nakkisämpylä. Hupsista vain, ekopaasto keskittyy tänä vuonna myös lihan syönnin ympäristö- ja terveysvaikutuksiin.

Kokemuksieni mukaan ekopaasto ei siis ole ihan helppoa, mutta jotakin se opettaa. En ole vielä ihan perillä mitä, mutta se liittynee johonkin isompaan kuvioon, yritykseen olla mukana paremman maailman rakentamisessa.

Ruoka ei kuulu kirkon osaamisalueeseen. Onneksi se on saanut yhteistyökumppanikseen Martat, joka opastaa kädestä pitäen muun muassa kotimaisten elintarvikkeiden käyttöön ja säästäväiseen elämäntapaan – näin henki ja aine tulevat yhdeksi.
Laitoin muuten juuri satsin uunijuureksia kypsymään. Ja ohjeet tietenkin Martoilta.
http://www.ekopaasto.fi/