Iät ja ajat on ennustettu keväällä tulevan kesän sademääriä ahvenen selkäruodossa olevan mustan määrästä ja useimmiten aivan oikeaan osuen. Mistä ahven tietää tämän?

Kalakirjoissa ja määritysoppaissa yleensä todetaan vain, että ahvenella on kaksi harmaata tai vaaleanharmaata selkäevää, joista etummaisessa on 14 jäykkää piikkiruotoa ja lajille tyypillisenä piirteenä saman evän takaosassa oleva tumma täplä.

Tuon hyvin erottuvan läiskän mainitaan toisinaan sijoittuvan evän takimmaisten kolmen piikkiruodon alueelle. Eri teosten kuvitusta tarkastellessa voi jo huomata eroja täplän koossa ja omia saaliskaloja tarkastellessaan niitä löytää enemmältikin.

Itse olen aina silloin tällöin myös laskeskellut niin pilkkijäillä kuin kesäongellakin ollessani kuinka monen piikkiruodon alueelle täplä ulottuu. Muistelen vaihtelun ollen olevan 1–6 piikkiruodon välillä, mutta kyllä kolme osunee useimmiten kohdalleen. Saman päivän saaliskaloissakin on eroja.

Ahven on yleisin kalalajimme ja siihen on liitetty runsaasti taianomaisuutta ja kansanuskomuksia. Ensimmäisen selkäevän tumman täplän koon vaihtelu on antanut mahdollisuuden kysymyksessä mainitun kaltaisten enteiden ja arvioiden syntyyn.

Kesän sademäärien ohella täplän koosta ja muodosta on ennustettu muun muassa talven lumikuukausien määrää ja kevään tuloa. Oikeaan osuminen on sitten jo hiukan eri juttu. Ahven ei tiedä kauemmas ulottuvan säätilan kehitysennustetta. Umpirakkoisena se kyllä tuntee uimarakossaan välittömät ilmanpaineen vaihtelut.

Ahvenen värityksen tummuusaste vaihtelee varsin paljon eri järvissä ja samankin järven eri alueilla kuten tumma- tai vaaleapohjaisilla rannoilla. Se kykenee säätelemään ihonsa mustien pigmenttien näkyvyyttä. Etummaisen selkäevän tumman täplän koko saattaa liittyä myös lajin yksilöiden väliseen viestitykseen tai suojaväriin, jolloin kala myös vaikuttaisi sen koon vaihteluihin.

Joskus muistan, että kaislikosta onkimieni ahventen tumma täplä on ollut isompi kuin samana päivänä ulompaa verkosta saamieni ahventen.